keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Mi(s)tä kauneus?

Mitä on kauneus (kauneudenkokemus) ja mistä se syntyy?
   Melko yleinen (niin olen käsittänyt) näkemys on, että kauneuden kokeminen on lähinnä visuaalisista hahmoista tai äänistä saatavaa mielihyvää. Tästä olen eri mieltä:
   (1) kokiessani esimerkiksi auringonlaskun kauniina en sano: "tämä tuntuu ihanalta" vaan "tuo näyttää upealta"  (2) itselläni kauneudenkokemus kääntyy usein hetken kuluttua tuskalliseksi, vaikka kauneuden kokemus säilyy. Kauneudenkokemus ei ole (olennaisesti) nautintoa, vaan objektin miellyttävänä kokemista. Tai: kauneudenkokemuksessa upeaa ei ole nautinto, vaan nähdyn tai kuullun objektin aistittu hahmo.
   Entä mitä on upeudenkokemus? Mielestäni sitä voi kutsua myös vaikuttavuuden kokemukseksi. Ja vaikuttavana (huomion vangitsevana) koetaan se, mikä on äärimmäisen (tai ainakin korostuneen) tietynlaista: kiiltävää, pehmeää, sumuista, leiskuvan tai raikkaan väristä. Myös muodoista kauniita ovat selkeät, selvästi tietynlaiset hahmot, joista "silmä saa otteen". (Sipulin muodossa on selvästi pullea ja selvästi siro komponentti.)
   Eri ihmiset kokevat tunnetusti kauniina erilaisia muotoja. Tämä ei osoita teesiäni vääräksi: eri ihmiset saattavat kokea eri muotoja selvinä -- heillä voi olla lahjoja erilaisten muotojen näkemiseen. Esitänkin, että objektin kokeminen kauniina on seurausta sen (muodon, värin jne.) selvänä kokemisesta.
   Tätä tukevat myös omakohtaiset kokemukseni: saatuani aivovaurion en nähnyt esineiden kiiltoa enkä muotoja (etenkään kolmiulotteisuutta) selvästi, enkä myöskään nähnyt niitä kauniina tai vaikuttavina.
   Teesiäni vastaan voidaan huomauttaa, että selvästi tietynlaisia voivat olla myös rumina tai (ei kauniina mutta) tyylikkäinä koetut objektit. Rumat muodot voivat olla esimerkiksi huomiotaherättävän kömpelöitä. "Selvästi tietynlaisuuden" ajatusta ei ehkä silti tarvitse hylätä -- täsmentäminen saattaa riittää (onko kömpelönä koettu muoto todella selvästi tietty muoto)?

    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti