torstai 9. helmikuuta 2017

Muistiinpanoja elämän tarkoituksesta

Tiede 2/2017 kysyy metafysiikka-artikkelissaan, mikä on elämän tarkoitus. Kysymys sisältää olettamuksen, että elämällä on tarkoitus. Onko sillä?
   Aloitan kysymällä: millä tavalla tarkoitus voi "olla olemassa"? Vastaan: elämällä "on" tarkoitus, jos joku on luonut elämän saavuttaakseen tietyn tarkoituksen. (Tuolin tarkoitus on mahdollistaa mukava istuminen = tuoli on rakennettu mukavan istumisen mahdollistamiseksi.) Useimpien ehdokas täksi "joksikuksi" lienee Jumala.
   Mikä Jumalan tarkoitus elämän olemassaololle voisi olla? Jos Jumala on kaikkivaltias, voisi päätellä, että Hän on onnistunut tarkoituksensa saavuttamisessa - että elämän olemassaolo on johtanut ko. tarkoituksen täyttymiseen. Ehkä elämän tarkoitus siis on elämä? Tai jokin, mikä on ominaista kaikelle elämälle? Tai eri eläjien elämän tarkoitus on jokin, mitä he/ne tosiasiallisesti tekevät tai kokevat elämässään?
   Mutta tätäkö ihmiset tarkoittavat kysyessään, mikä on elämän tarkoitus? (Kerettiläinen ajatus: vaikka Jumala pyrkisikin tiettyyn tarkoituksen luomalla elämän (eläjiä), miksi meidän pitäisi pyrkiä samaan? Onko olemassa objektiivista "pitämistä-olla"?
   Epäilen, että useimmat kysyessään elämän tarkoitusta haluavat tietää, miten heidän pitäisi elää - mitä on tärkeää tehdä, mihin aika kannattaa käyttää. Uskon, että tätä itsekunkin on hyödyllistä välillä pohtia.
   Vaikka elämällä ei olisi Jumalan asettamaa tarkoitusta, ei ole merkityksetöntä, miten elämme. On olemassa tärkeitä = yksilöiden tärkeiksi kokemia asioita. Jokainen kärsimis- ja haluamiskykyinen olento kokee polttavan tärkeäksi oman kärsimyksestä pääsemisensä, onnellisuutensa ja halujensa tyydyttymisen. Jos joku/jokin kokee nämä asiat polttavan tärkeiksi, on olemassa niiden polttava tärkeys (olemassa tajunnassa).
 
-Tekstissäni "Oikean ja väärän tosiasiat" (paranneltu versio englanniksi) perustelen lähemmin sitä, että koettu tärkeys on ainoaa tärkeyttä ja koettu pitäminen-olla (halu) ainoaa pitämistä-olla - tai ainakin: ainoaa, josta kykenemme tietämään ja jonka voimme ottaa toimintamme ohjenuoraksi.