Immanuel Kant ja moni muu on pitänyt äärellistä avaruutta mahdottomuutena, koska on mahdotonta kuvitella rajallinen avaruus ilman rajoja ympäröivää (tyhjää?) isompaa avaruutta.
Mielestäni äärellisen avaruuden todistaa kuitenkin mahdolliseksi toinen asiaintila: näkökenttämmekin on aidosti äärellinen - sitä ei ympäröi musta, valkoinen tai minkään värinen isompi kenttä.
Tämä asiaintila osoittaa ainakin loogisesti mahdolliseksi, että (aine)maailmankaikkeutta ei ympäröi loputon tyhjä avaruus. Yhtälailla se osoittaa loogisesti mahdolliseksi, että mitään tarkasteltavaksi valittua osaa ainemaailmankaikkeudesta ei ympäröi loputon määrä ainetta.*
Lisäksi: kun kuvittelemme rajatun avaruuden ja (tahattomasti) sen ympärille laajemman avaruuden, kuvittelemmeko silloinkaan äärettömän avaruuden? (Kant toki pitikin mahdottomana kuvitella niin ääretöntä kuin äärellistä avaruutta. Mutta onko mahdollista kuvitella avaruus joka ei ole kumpaakaan?)
-Äärellisen (avaruudenkin) välttämättömyydestä tekstissä "Onko ajalla alkua (tai loppua)", maaliskuu 2018.
* Tässä puhun "äärettömästä maailmankaikkeudesta" vain siinä merkityksessä, että maailmankaikkeuden keskustaa ympäröi loputon määrä ainetta tai tyhjää tilaa. Kysymys erikseen on, voiko liikkuva objekti läpäistä (toistaiseksi olemassaolevan) maailmankaikkeuden reunan (ja siten kasvattaa maailmankaikkeutta). ** Vaikka (aine)maailmankaikkeus olisi äärellinen, on kuviteltavissa, että sen reunat ovat läpäisevät.
** Toisaalta: tarkoittaako "tyhjä tila" muuta kuin jotakin, minkä aine voi täyttää? Ei kai tyhjä tila voi olla olemassa muussa mielessä? Voiko tyhjää tilaa siis olla jokin määrä? Minun on muotoiltava uudelleen: tarkoitan "äärettömällä maailmankaikkeudella" vain ainemaailmankaikkeutta, jonka keskustaa ympäröi loputon määrä ainetta.
