Sanan
"terveys" merkitystä on nähdäkseni parasta etsiä aloittamalla sanan
"sairaus" merkityksestä: uskon, että "sairaus" on
"terveyttä" vanhempi käsite -- sairaushan on poikkeama tavallisesta
ja terveys (alunperin) ehkä vain sen puuttumista (tavallista on vaikea huomata
joksikin).
Mitä tarkoittamaan sana "sairaus"
ja sen synonyymit on luotu? Väitin jo, että sairaus on poikkeama tavallisesta.
Luontevimmalta tuntuisi ajatella, että "sairaus" on alunperin
tarkoittanut tavallisesta poikkeavaa tuskallista ruumiin tilaa -- sellaista,
joka on kiinteähkösti juuri kärsijän itsensä tila (erotuksena ympäristön
välittömästi aiheuttamasta tuskasta, kuten neulanpiston aiheuttamasta kivusta).
Myös sosiaalista pahoinvointia, kuten yksinäisyydestä tai yhteisön
halveksunnasta johtuvaa, on (minun) vaikea mieltää sairaudeksi, koska se ei ole
yksilön sinänsä ominaisuus. --Sanon "ruumiin tilaa", koska
neuroottinen ahdistus ei tunnu minusta sairaudelta, ainoastaan kärsimykseltä. (Onko
olemassakaan mielen sairauden tuntoa?)
On myönnettävä: se, että sana on alunperin
keksitty tarkoittamaan tiettyä asiaa, ei todista, että se edelleen tarkoittaisi
samaa. Oma kielentajuni sanoo, että sairauden käsite on laajentunut
alkuperäisestä -- että "sairaus" nykyisin tarkoittaa sellaista
ruumiin tai mielen tilaa (ominaisuuskimppua), joka ei saisi tai jonka
ei pitäisi olla.
Sen, että tietty (ruumiin) tila ei saisi
olla, voisi käsittää tarkoittavan, että luonto (tai DNA?) pyrkii toisenlaiseen
tilaan tai että elimistö on suunniteltu toisenlaiseksi. Mutta uskommeko todella
siihen, että luonnolla tai DNA:lla on pyrkimyksiä tai suunnitelmia? Tai että on
olemassa jumala, joka on suunnitellut ruumiin tietynlaiseksi (ja epäonnistunut
tavoitteessaan)?
DNA näyttää toimivan ikäänkuin se
pyrkisi omaan säilymiseensä -- ihmisillä ja muilla eliöillä on paljon
ominaisuuksia, jotka edesauttavat DNA:n säilymistä kantajayksilössään ja/tai
tämän jälkeläisissä. Tosiasiassa tämä merkinnee vain, että vain se säilyy joka
pystyy säilymään -- ei ole tarpeellista olettaa pyrkimystä elossa säilymiseen.
DNA toimii joka tapauksessa ikään kuin
se pyrkisi omaan säilymiseensä. Tästä ei ole kaukana ajatus, että terveitä (ikään
kuin tarkoitettuja) ovat ominaisuudet, jotka edesauttavat yksilön perimän
säilymistä (yksilön hengissäpysymistä ja lisääntymistä). Tästä tosin seuraisi
se melko tyly näkemys, että homoseksuaalit ja ehkäisyn käyttäjät ovat sairaita.
(Voisiko terveyden määritellä tämän, ehkä ainoan mahdollisen objektiivisen
kriteerin pohjalta, ja luopua ajatuksesta, että ihmisen tulee olla terve? Vai
tarvitsemmeko lainkaan terveyden käsitettä? Ominaisuuksia ("oireita")
voisi parantaa lääketieteen keinoin sikäli kuin kärsimme niistä tai pidämme
niitä muuten ei-toivottavina, välittämättä "terveydestä",
"normaaliudesta" ja normeista.)
Joku huomauttaa ehkä, että luettelemani
eivät ole ainoat mahdolliset "terveyden" merkitykset -- että
"terveys" tarkoittaa vain kaikkien elintoimintojen häiriötöntä
esiintymistä. Tähän vastaan: sairaankin elimistön elimet toimivat jollakin
tavalla (kilpirauhanen tuottaa vähän tai paljon kilpirauhashormoneja)).
"Oikeanlaisiksi" elintoiminnoiksi sanotaan sellaisia, joihin liittyy
terveys (ei-sairastaminen) ja yksilön toimintakyky. "Elintoiminto"
määritellään terveyden kautta, ei kääntäen.
Lopulta: sillä, että tiettyjen ruumiin tai
mielen tilojen "ei pitäisi" esiintyä, voidaan tarkoittaa, että me
haluamme ("sairaudesta" puhuva haluaa) että niitä ei esiinny.
Tällöin jokaisella on omat, yhtä oikeutetut kriteerinsä sairaudelle. Uskon
kuitenkin, että "sairaudesta" puhuvat eivät melkein koskaan tarkoita
vain jotakin omien arvojensa vastaista.
Katson siis: "sairaus" voi
tarkoittaa a) perimän säilymistä haittaavia, tavallisesta poikkeavia
ominaisuuksia b) ei-toivomaamme ja tavallisesta poikkeavaa ruumiin tai mielen
tilaa. Sanon "tavallisesta poikkeavaa", koska mitä tahansa
ei-toivottua ominaisuutta/ominaisuuskimppua ei sanota sairaaksi. Henkilöä, joka
on lihaksiltaan niin heikko, että hän ei pysty paljain käsin nostamaan
Eiffel-tornia, ei pidetä tämän johdosta sairaana. Sairautta on siis ei-toivottu
ja tavallisesta poikkeava ruumiin tai mielen ominaisuus(kimppu) --
terveen käsite lähenee normaalin käsitettä.
--Enemmän
pohdintaa siitä, mitä "ei saa olla" tarkoittaa, tekstissä (Oikea ja väärä:)
oikean ja väärän tosiasiat.
