ILMEISEN (LOOGISEN JA
INTUITIIVISEN) VÄLTTÄMÄTTÖMYYDEN MÄÄRITELMÄ
Allaolevassa tekstissä
("Metafyysinen välttämättömyys...") en tullut määritelleeksi
"ilmeistä välttämättömyyttä", josta puhuin empiirisen (lähinnä
fysikaalisen) välttämättömyyden vaihtoehtona. Yritin tehdä sen ymmärrettäväksi
puhumalla "koetusta ei-voimisesta-olla-toisin", mutta määrittelemättä
"ei-voimista-olla-toisin" tai "täytymistä-olla-näin" joka
koetaan (joten kuvaukseni saattoi vaikuttaa kehämääritelmältä, välttämättömyyden
määrittelemisestä välttämättömyyden
avulla ).
Korjaan laiminlyöntini. y
on JYRKILLE-ILMEISELLÄ TAVALLA VÄLTTÄMÄTÖN seuraus x:stä silloin, kun Jyrki
kokee havaitsevansa -- mielessään, ei empiirisesti -- milloin x, silloin
(samanaikaisesti tai seuraavaksi) y.
Jyrkin
AISTIHAVAINTOKOKOELMA -- "jokaista toistaiseksi-havaitsemaani x:ää on
seurannut y" -- ei ole Jyrkille-ilmeinen välttämättömyys.
Jyrkille-ilmeinen välttämättömyys on kyseessä vain silloin, kun Jyrki vakaasti
uskoo, ettei ole x:ää ilman y:tä -- ei nyt eikä tulevaisuudessa, ei tässä eikä
muissa maailmoissa. y on Jyrkille-ilmeisellä tavalla välttämätön seuraus x:stä
sikäli kuin Jyrki kokee "havaitsevansa": kun MIKÄ TAHANSA x, niin y.
(Sikäli kuin hän kokee havaitsevansa: kun x:n tunnusmerkit, niin y.)
y:n/ei-y:n LOOGISESTA
välttämättömyydestä (joka on ilmeisen välttämättömyyden alalaji) on kyse
silloin, kun x:n kuvitteleminen ON JO y:n kuvittelemista tai ei-kuvittelemista
-- ehkä: kun ihmisten enemmistö myöntää tämän perusteellisen keskustelun
jälkeen. (Jos kuvittelemme, että 1) Mari on Suomessa hetkellä T, kuvittelemme
jo, että 2) Mari ei ole Italiassa hetkellä T -- vaikka yrittäisimmekin
kuvitella hänet Italiaan mielikuvasisällöstä 1) kiinnipitäen -- mikäli
mielikuvamme esittää realistisena Marin pituuden suhteessa Suomen ja Italian
välimatkaan.) Tämä näyttäisi sulkevan pois mahdollisuuden, että y joskus SEURAA
X:ÄÄ AJALLISESTI loogisella välttämättömyydellä. x:n kuvitteleminen ei OLE
minkään x:ää seuraavan tilanteen kuvittelemista. Olemme vapaita kuvittelemaan
x:n ja sitä seuraavan ei-y:n.
Jos "intuitio"
on syiltään-tiedostamattomien uskomusten yleisnimi, ilmeiset välttämättömyydet
voivat (siltä näyttäisi) olla vain loogisia ja/tai intuitiivisia. Kokemukseni
on, että intuitiiviset välttämättömyydet usein paljastuvat loogisiksi
välttämättömyyksiksi (joksikin mikä vaikuttaa MINUSTA loogiselta
välttämättömyydeltä -- ihmisten enemmistöltä en ole tarkistanut asiaa).
Esitänkin: intuitiivisesta ja kätketysti loogisesta välttämättömyydestä on kyse
silloin, kun Jyrki (miksi vaihtaa hyvää miestä?) ei tiedä, MIKÄ hänen
ajattelemassaan kokonaisuudessa sisältää y:n (tai on sen ei-olemista).
Paitsi tiedostamaton
logiikka, varmasti myös tottumus voi johtaa välttämättömyys-intuitioihin.
Uskomme esimerkiksi, että kovalla vauhdilla liikkuva biljardipallo A AIHEUTTAA
(=tekee välttämättömäksi) biljardipallon B (johon A osuu) liikkeeseen
joutumisen, koska olemme toistuvasti havainneet, että näin käy (eikä
"kohdepallo" esimerkiksi pysäytä "tönäisijäpalloa"). Tottumus
saa ehkä aikaan, että ajatellessamme painavahkojen kappaleiden yhteentörmäystä
1) mieleemme tulee aina törmäystä seuraava liike 2) koemme liikkeenäjatkumisen
olevan TÖRMÄYKSEN OMINAISUUS, minkä vuoksi koemme: ei ole yhtäkään törmäystä
ilman liikkeenäjatkumista (koemme törmäyksen "sisältävän"
liikkeenäjatkumisen). Kohdan 2) pätiessä meistä näyttää itsestäänselvältä,
ettei ole painavien kappaleiden törmäystä ilman liikkeenäjatkumista, ainakin
siihen asti, että meille huomautetaan pysähdyksiinjäämisen yhtäläisestä
kuviteltavuudesta. (Tällaisessa tapauksessa voisi sanoa, että näennäinen
looginen välttämättömyys paljastuu empiiriseksi välttämättömyydeksi,
havainnoissa-toistaiseksi-aina-tapahtumiseksi.)
Tiivistetysti:
intuitiivisen välttämättömyyden yhteydessä meistä on ilmeistä: jos mikä tahansa
x niin y (ei-y), mutta emme tiedosta ilmeisyyden (todellista) syytä; loogisen
välttämättömyyden yhteydessä x:n ajatteleminen ON JO y:n
ajattelemista/ei-ajattelemista (ihmiskunnan enemmistö on tätä mieltä sen
jäkeen, kun x:n ja y:n piirteet on tehty kaikille mahdollisimman selviksi).
Jaottelu tekee
"loogisesti välttämättömän" epistemologiseksi käsitteeksi,
meille-välttämättömältä-vaikuttavaa tarkoittavaksi. "Looginen
välttämättömyys" on vain ihmiskunnan parhaan arvion mukaista ilmeistä
välttämättömyyttä ("x on jo y":n ilmeisyyttä). Kiusallista mutta
mahdotonta kiertää, jos myönnämme "sisältymisharhojen" ("törmäys
sisältää jo liikkeenäjatkumisen") olemassaolon. Jos meillä on kaksi
keskenään ristiriitaista ilmeisen välttämättömyyden kokemusta (looginen
johtopäätös ja intuitio?), joiden kummankin perusteet uskomme tuntevamme l.
PIDÄMME KUMPAAKIN PERUSTELTUNA, joudumme itse arvioimaan
välttämättömyydenkokemusten luotettavuutta eli nojaamaan parhaaseen arvioomme
(intuitioon itseensä sisältyvän ei-perusteltuudenkokemuksen sijasta).
