maanantai 7. marraskuuta 2011

ilmeisen välttämättömyyden määritelmä

ILMEISEN (LOOGISEN JA INTUITIIVISEN) VÄLTTÄMÄTTÖMYYDEN MÄÄRITELMÄ

Allaolevassa tekstissä ("Metafyysinen välttämättömyys...") en tullut määritelleeksi "ilmeistä välttämättömyyttä", josta puhuin empiirisen (lähinnä fysikaalisen) välttämättömyyden vaihtoehtona. Yritin tehdä sen ymmärrettäväksi puhumalla "koetusta ei-voimisesta-olla-toisin", mutta määrittelemättä "ei-voimista-olla-toisin" tai "täytymistä-olla-näin" joka koetaan (joten kuvaukseni saattoi vaikuttaa kehämääritelmältä, välttämättömyyden määrittelemisestä välttämättömyyden
avulla ).

Korjaan laiminlyöntini. y on JYRKILLE-ILMEISELLÄ TAVALLA VÄLTTÄMÄTÖN seuraus x:stä silloin, kun Jyrki kokee havaitsevansa -- mielessään, ei empiirisesti -- milloin x, silloin (samanaikaisesti tai seuraavaksi) y.

Jyrkin AISTIHAVAINTOKOKOELMA -- "jokaista toistaiseksi-havaitsemaani x:ää on seurannut y" -- ei ole Jyrkille-ilmeinen välttämättömyys. Jyrkille-ilmeinen välttämättömyys on kyseessä vain silloin, kun Jyrki vakaasti uskoo, ettei ole x:ää ilman y:tä -- ei nyt eikä tulevaisuudessa, ei tässä eikä muissa maailmoissa. y on Jyrkille-ilmeisellä tavalla välttämätön seuraus x:stä sikäli kuin Jyrki kokee "havaitsevansa": kun MIKÄ TAHANSA x, niin y. (Sikäli kuin hän kokee havaitsevansa: kun x:n tunnusmerkit, niin y.)

y:n/ei-y:n LOOGISESTA välttämättömyydestä (joka on ilmeisen välttämättömyyden alalaji) on kyse silloin, kun x:n kuvitteleminen ON JO y:n kuvittelemista tai ei-kuvittelemista -- ehkä: kun ihmisten enemmistö myöntää tämän perusteellisen keskustelun jälkeen. (Jos kuvittelemme, että 1) Mari on Suomessa hetkellä T, kuvittelemme jo, että 2) Mari ei ole Italiassa hetkellä T -- vaikka yrittäisimmekin kuvitella hänet Italiaan mielikuvasisällöstä 1) kiinnipitäen -- mikäli mielikuvamme esittää realistisena Marin pituuden suhteessa Suomen ja Italian välimatkaan.) Tämä näyttäisi sulkevan pois mahdollisuuden, että y joskus SEURAA X:ÄÄ AJALLISESTI loogisella välttämättömyydellä. x:n kuvitteleminen ei OLE minkään x:ää seuraavan tilanteen kuvittelemista. Olemme vapaita kuvittelemaan x:n ja sitä seuraavan ei-y:n.

Jos "intuitio" on syiltään-tiedostamattomien uskomusten yleisnimi, ilmeiset välttämättömyydet voivat (siltä näyttäisi) olla vain loogisia ja/tai intuitiivisia. Kokemukseni on, että intuitiiviset välttämättömyydet usein paljastuvat loogisiksi välttämättömyyksiksi (joksikin mikä vaikuttaa MINUSTA loogiselta välttämättömyydeltä -- ihmisten enemmistöltä en ole tarkistanut asiaa). Esitänkin: intuitiivisesta ja kätketysti loogisesta välttämättömyydestä on kyse silloin, kun Jyrki (miksi vaihtaa hyvää miestä?) ei tiedä, MIKÄ hänen ajattelemassaan kokonaisuudessa sisältää y:n (tai on sen ei-olemista).

Paitsi tiedostamaton logiikka, varmasti myös tottumus voi johtaa välttämättömyys-intuitioihin. Uskomme esimerkiksi, että kovalla vauhdilla liikkuva biljardipallo A AIHEUTTAA (=tekee välttämättömäksi) biljardipallon B (johon A osuu) liikkeeseen joutumisen, koska olemme toistuvasti havainneet, että näin käy (eikä "kohdepallo" esimerkiksi pysäytä "tönäisijäpalloa"). Tottumus saa ehkä aikaan, että ajatellessamme painavahkojen kappaleiden yhteentörmäystä 1) mieleemme tulee aina törmäystä seuraava liike 2) koemme liikkeenäjatkumisen olevan TÖRMÄYKSEN OMINAISUUS, minkä vuoksi koemme: ei ole yhtäkään törmäystä ilman liikkeenäjatkumista (koemme törmäyksen "sisältävän" liikkeenäjatkumisen). Kohdan 2) pätiessä meistä näyttää itsestäänselvältä, ettei ole painavien kappaleiden törmäystä ilman liikkeenäjatkumista, ainakin siihen asti, että meille huomautetaan pysähdyksiinjäämisen yhtäläisestä kuviteltavuudesta. (Tällaisessa tapauksessa voisi sanoa, että näennäinen looginen välttämättömyys paljastuu empiiriseksi välttämättömyydeksi, havainnoissa-toistaiseksi-aina-tapahtumiseksi.)

Tiivistetysti: intuitiivisen välttämättömyyden yhteydessä meistä on ilmeistä: jos mikä tahansa x niin y (ei-y), mutta emme tiedosta ilmeisyyden (todellista) syytä; loogisen välttämättömyyden yhteydessä x:n ajatteleminen ON JO y:n ajattelemista/ei-ajattelemista (ihmiskunnan enemmistö on tätä mieltä sen jäkeen, kun x:n ja y:n piirteet on tehty kaikille mahdollisimman selviksi).

Jaottelu tekee "loogisesti välttämättömän" epistemologiseksi käsitteeksi, meille-välttämättömältä-vaikuttavaa tarkoittavaksi. "Looginen välttämättömyys" on vain ihmiskunnan parhaan arvion mukaista ilmeistä välttämättömyyttä ("x on jo y":n ilmeisyyttä). Kiusallista mutta mahdotonta kiertää, jos myönnämme "sisältymisharhojen" ("törmäys sisältää jo liikkeenäjatkumisen") olemassaolon. Jos meillä on kaksi keskenään ristiriitaista ilmeisen välttämättömyyden kokemusta (looginen johtopäätös ja intuitio?), joiden kummankin perusteet uskomme tuntevamme l. PIDÄMME KUMPAAKIN PERUSTELTUNA, joudumme itse arvioimaan välttämättömyydenkokemusten luotettavuutta eli nojaamaan parhaaseen arvioomme (intuitioon itseensä sisältyvän ei-perusteltuudenkokemuksen sijasta).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti