Moraaliväittämien totuuden ja virheellisyyden ehdoista

(Anteeksi, jos tästä tuli vaikealukuinen ja/tai huonosti perusteltu teksti. Halusin vain saada tämän sanottua, koska se kertoo jotakin olennaista siitä, mikä mielestäni tekee väitteet mielekkäiksi ja totuusarvoisiksi.)

Millä ehdoilla moraaliväittämät voivat olla tosia tai virheellisiä? Ajateltakoon moraaliväittämää, jolle annan nimen M1: "kiputuntoisen olennon lyöminen on väärin" ja väittämää M2:
"kiputuntoisen olennon lyöminen on kaikissa oloissa oikein/hyväksyttävää". Nyt: lause voi olla tosi tai virheelllinen vain jos se väittää jotakin - että asiat ovat (joskus tai aina) tietyllä tavalla. (Moni sanoisi, että moraaliväittämät sanovat vain, miten asioiden pitäisi olla - mutta voisiko myös pitäminen-olla olla jonkinlaista olemista? Palaan tähän loppuriveillä.)
   Toiseksi: M1 ja M2 ovat mielekkäitä väittämiä vain jos ne tarkoittavat eri asioita - jos M1 sanoo, että jokin maailmassa on tavalla 1 ja M2 sanoo, että jokin on tavalla 2. Lauseiden täytyy siis viitata erilaisiin yksityisiin asiaintiloihin*1.
   Katson (kuten Wittgenstein Tractatuksessa 2-2.01), että yksityiset asiaintilat koskevat aina ja välttämättä olioita (olemassaolevia joitakin) - niiden olemassaoloa ja keskinäisiä suhteita (kuten vierekkäisyyssuhde tai ajallinen seuraavuussuhde).
   Lause voi olla tosi vain jos se viittaa olioon/olioihin ja kenties sen/niiden suhteisiin joihinkin muihin olioihin. Jos olioita ei ole, ei ole mitään (eikä mitenkään).
   Minun on myönnettävä, että ajatukseni on pelkkä (?) intuitio. Intuitioni sanoo edelleen, että oliot ovat välttämättä laatuelementtejä tai -komplekseja - jotakin mikä on kuin meidän aistimus-/kokemuslaatumme (vihreä tai tuska), mutta ei välttämättä aistimuksia = ulkomaailman synnyttämiä, eikä välttämättä edes tiedostettuja, kokemusluonteisia. Tätä olen perustellutkin tekstissäni "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi". (Tämä ei ole empirismiä*2, niin kuin jotkin koelukijani ovat käsittäneet, vaan sitä voisi nimittää konkretismiksi - ajatukseksi, että ilman konkreettisia = laatumaisia olioita ei ole mitään.)
   Palatakseni pääkysymykseen: jotta M1 ja M2 voisivat tarkoittaa eri asioita, niiden on sanottava eri asioita maailman olioista ja niiden suhteista.
   Jotta tarkoittaisin jotakin (totta tai virheellistä) sanoessani jotakin tekoa tai sen seurausta "vääräksi", "väärän" täytyy viitata johonkin olioon, jota voisi sanoa vääryydeksi tai ei-saamiseksi-olla, tai vastaavanlaiseen olioiden suhteeseen. Toisaalla blogissani (mm. tekstissä "Moraalin ja eläinten oikeuksien yleispätevistä perusteista") olenkin puolustanut kantaa, että voimme sanoa johonkin asiaan kohdistuvaa hävittämishalua ko. asian ei-saamiseksi-olla.
   Lyhyesti perusteltuna: 1) tarkoitamme "vääryydellä" jonkinlaista objektiivista (ei-kokemusluonteista) tai yleispätevästi totta ei-saamista-olla; on olemassa (ei objektiivista mutta) yleispätevästi totta ei-saamista-olla: haluja, että jotakin tekoa tai sen seurauksia ei esiinny. Jos nimittäin sanomme teon (seurausten) hävittämishalua teon ei-saamiseksi-olla (käytämmehän ilmausta "ei saa olla" ei-moraalisissa yhteyksissä muun muassa silloin, kun haluamme että jotakin ei ole), jokaisen on myönnettävä että on olemassa sen ei-saaminen-olla (tai sen tärkeys, että sitä ei olisi) eli ei-saaminen-olla on yleispätevä tosiasia.
   Myönnän, että emme nykyään sano kaikkea jonkun poishaluamaa vääräksi. Uskon vain, että useimmat olisivat valmiita myöntämään hävittämishalun yleispätevästi todeksi ei-saamiseksi-olla.
   -Wittgenstein katsoi, että arvojen on oltava maailman ulkopuolella eikä etiikkaa voi ilmaista. Minä olen vähäisempi mystikko.

*1 Käytän tässä ilmausta "yksityinen asiaintila" tarkoittaen maailmassa esiintyvää, konkreettista (havaitsemalla tiedettävää) asiaintilaa, vaikka se olisi universaalikin, erotuksena abstrakteista (loogisista, matemaattisista) totuuksista. Huomautettakoon: loogis-matemaattisetkin totuudet merkitsevät, että kaikki konkreettiset asiaintilat ovat niiden mukaisia. Siksi pidän oikeutettuna sanoa, että väittämät viittaavat välttämättä yksityisiin asiaintiloihin (jos ne ovat tosia tai virheellisiä).

*2 Empirismi: kanta, jonka mukaan on olemassa vain kokemuksia tai jonka mukaan pystymme puhumaan mielekkäästi (tietäen mitä tarkoitamme) vain kokemussisällöistämme.