Monet (useimmat?) uskovat, että aine-elementit sinänsä ovat (aistimus)laaduttomia ("vain ykkösiä ja nollia") ja ei-kokemusluonteisia - ja että aistimuslaatuja ja kokemuksia syntyy vain aine-elementtien järjestyessä aivoiksi. (Aistimuslaatuja ovat esimerkiksi punainen, makea ja pehmeä - mahdollisesti* koetut sellaiset.) Yleisesti ajatellaan, että aistimuslaadut ja kokemukset ovat emergenttejä ilmiöitä.
Emergenssillä tarkoitetaan suunnilleen: ominaisuus on emergentti, jos kokonaisuudella on ominaisuus, jota osilla ei ole, eikä ominaisuus ole vain osien summa. Klassinen esimerkki tästä on nestemäisyys.
Yksittäinen H2O-molekyyli ei ole nestemäinen, mutta röykkiö H2O-molekyylejä on. Siis: H2O-molekyylit eivät (huoneenlämmössä) pysy yhdessä samoilla paikoilla (=ole "kiinteää ainetta"), vaan liukuvat toistensa yli ja ohi pienenkin liikkeen yhteydessä. (On huomattava, että "nestemäisyys" tarkoittaa fysiikassa vain tätä - ei sitä, miltä neste tuntuu ihoa vasten.)
"Nestemäisyys" tarkoittaa vesimolekyylien tiettyä suhdetta toisiinsa, joten yksittäisellä vesimolekyylillä ei voi olla nesteluonnetta - vain vesimolekyylijoukolla voi.
On helppo ymmärtää, että joukolla vesimolekyylejä voi olla tällainen suhde toisiiinsa. Ja että tällainen suhde on nestemäisyyttä.
Mutta voisiko jokin aistimuslaatu olla vain laaduttoman (kvaliattoman) tai yksilaatuisen aineen tietty suhde?
Intuitiivisesti näyttää siltä, että aistimuslaatu ei ole suhde lainkaan, vaan voi esiintyä jakamattomana elementtinä (pisteenä tms.).
Tähän vastataan ehkä, että nesteen emergenssi on heikkoa emergenssiä, laatujen emergenssi vahvaa.
Mitä siis voi tarkoittaa, että laaduttomista tai yksilaatuisista aine-elementeistä muodostuu emergentisti uusia aistimuslaatuja?
Ainakin tätä: aina, kun esiintyy aivosähkötoiminto a, esiintyy myös aistimuslaatu (aistimuslaadunkokemus?) A. Emergenssistä ei kuitenkaan (minun sanatajuni mukaan) ole kysymys, jos aivosähkötoiminto "putkauttaa sisuksistaan" aistimuslaadun. Siis: jos syntyy aistimuslaatu, joka on olemassa aivosähkötoiminnon lisäksi** (jatkaa olemassaoloaan, vaikka aivosähkötoiminto lakkaa?).
Emergenssistä on kysymys vain jos uusi aistimuslaatu on jossakin mielessä yhtä kuin laaduttoman aineen kokonaisuus. Ja vahvasta emergenssistä on kysymys vain jos uusi aistimuslaatu on jossakin mielessä eri kuin laaduton/yksilaatuinen aine (vanha ja uusi ovat eri"näköisiä", erihahmoisia).
Kuviteltakoon nyt, että tietyntiheyksisestä laaduttomien tai yksilaatuisten pisteiden kentästä (aistimussyötteestä hermostossa) syntyy punaisenkokemus***. (Kentässä on osa laaduttomia/yksilaatuisia ja osa tyhjiä pisteitä****.)
Koska laadutonta ja tyhjää on mahdoton kuvitella, kuviteltakoon että on olemassa pistekenttä (aistimussyöte) jossa on tietyllä tiheydellä mustia pisteitä valkoisen seassa. Ja että aina kun näin on, on myös punaisenkokemus.
Eikö tilanne nyt ole se, että on olemassa erikseen mustavalkopistekenttä ja punaisenkokemus? Että pistekenttä "putkauttaa sisuksistaan" punaisenkokemuksen? Jo klassiset brittiempiristit puhuivat siitä, että kaksi eri laatua ei voi kuulua samalle substanssille (paitsi aistimuksissamme sikäli, että tietyt näköaistimukset ja tietyt tuntoaistimukset esiintyvät tietyllä tavalla yhdessä).
Siksi: musta-valkopistekenttä voi tuottaa (muodostaa) punaisen laadun vain jos näemme, että punainen piste/kenttä koostuu mustista ja valkoisista pisteistä/kentistä.
Meillä on kokemuksia siitä, että tietty väri - kuten violetti - muodostuu toisista - kuten punaisesta ja sinisestä. (Koemmeko tosin näin jo ennen kuin lapsina saamme kokemuksia värien sekoittamisesta?) Mutta on ilmiselvää, että emme koe kaikkien (perus)värien koostuvan toisista väreistä - saati kaikkien värien koostuvan laaduttomista ja tyhjistä elementeistä.
Mitkään värit (tai muut aistimuslaadut) eivät synny emergentisti laaduttomista, yksilaatuisista ja/tai tyhjistä elementeistä.
Aistimuslaatujen "putkahtaminen" laaduttomien elementtien "sisältä" lienee vielä epäuskottavampi vaihtoehto (säilymislakien vastaisena).
On mahdotonta, että laaduttomasta aineesta muodostuu laatuja. Jäljelle jäävä mahdollisuus on, että aine-sinänsä (aistimustemme aiheuttaja) on alusta alkaen (ei vain hermostoiksi järjestyessään) "kokemusluonteista", itsessään-ilmenevää. Tätä kantaa olen puolustanut tällä ja muilla perusteilla tekstissäni "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi", maalis 2016.
-Ko. tekstissä olen myös sanonut, että meidän on mahdoton kuvitella kokemuksen syntyä ei-kokemuksesta. Aina, kun yritämme tätä, tulemme kuvitelleeksi kokemuksen, josta syntyy kokemus (ilmenevä). Siksi on mahdotonta sanoa, kuinka lähellä tai kaukana kokemukset ovat (mahdollisesta) ei-kokemuksesta. Emme voi sanoa, olisiko tämä muutos "vahvaemergentti" - eli mahdoton.
Tässä-väittämästäni herää kysymys: miten on mahdollista, että jokainen meistä kokee vain suppeahkon määrän aistimuksia minä tahansa hetkenä? Jos kaikki on kokemusluonteista, miksi en aisti kerralla koko maailmankaikkeutta? Miten minun ulkopuoliseni aine voi vaikuttaa minun aistimuksiini, jos se (kokemuslaadut joista se koostuu) ei ole yhtä kokemuskokonaisuutta mieleni kanssa?
Ehdotan ratkaisuksi sitä, että todella koen kaiken maailmankaikkeuden aineen, mutta en tiedosta sitä. Tietoisuuteen kuuluu se, että voin ajatella aistimaani, mielessäni yhdistää sen muihin mielteisiin (kuten "tämä on osa maailmaa", "tämä on osa Vantaata" jne.). Huomautan myös, että huomion kiinnittäminen aistittuun ympäristöön vaatii aikaa (ympäristön kokemisen kestoa). Koettua aikaakaan, kokemusten kertymistä monen hetken kestoisiksi, ei ehkä ole ilman hermostoa.
* Aistimuslaatu voi olla punaisenkokemus - aistimus tai mielikuva - mutta ainakin teoriassa myös jokin saman"näköinen" kuin punaisenkokemus, mutta ei-koettu, ei-ilmenevä. Sen sijaan en tarkoita punaisella kokemuslaadulla sitä osittain ruumiidemme ulkopuolista aineellista oliojoukkoa tai prosessia, joka vain aiheuttaa meissä punaisenaistimuksia.
** Onko uskottavaa, että sytyy uutta ainetta - uusia konkreettisia olioita, jotka tottelevat fysiikan lakeja? (Uskon, että kaikki kokemuksetkin ovat aineellisia.) Muistettakoon aineen ja energian säilymislait.)
*** Tai vaikka ei-koettukin punainen laatu. Puhuessani "aistimuslaaduista" en välttämättä tarkoita koettua, ilmenevää aistimuslaatua. Onhan ajateltavissa (jos ei kuviteltavissa), että voi olla olemassa aistimuslaatuja (kvalioita), jotka eivät ole koettuja. Tässä tekstissä puhun ennen kaikkea siitä, voiko kokemuslaatuja syntyä emergentisti - en niinkään siitä, voiko kokemuksia syntyä ei-kokemusluonteisesta.
**** Tässä tekstissä en puutu siihen, voisiko laaduton aine-elementti erota tyhjästä. Pohdintaa tästä löytyy tekstistäni "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi", maalis 2016. *
