"Emergenssillä" tarkoitetaan mielenfilosofiassa useimmiten sitä, että laaduttomasta aivosähkötoiminnasta syntyy laatuja (kuten punaista, mahd. punaisenkokemuksia) tai ei-tietoisesta (ei-kokemusluonteisesta) aivosähkötoiminnasta tietoisuus. Tässä tekstissä keskityn edelliseen: laadun syntyyn laaduttomasta.
Laatujen emergenssi on sitä, että jokin laaduttomien elementtien kokonaisuus jossakin mielessä on punaisuus, jossakin mielessä ei ole. Ehkä: laaduttomien elementtien kokonaisuus on ajateltavissa* ilman punaisuutta, mutta tekee punaisuuden välttämättömäksi**? Miten tämä olisi mahdollista (ainoa välttämättömyys on looginen välttämättömyys - ks. vanhempia tekstejäni)?
Tarkemmin paneudun emergenssin ongelmallisuuteen tekstissäni Lyhyt ehdotus todellisuudeksi, maalis 2016, ainakin 5: Emergenssi ja 5.2: Laatujen emergenssi laaduista (sic! jotta synty laaduttomasta olisi kuviteltavissa).
Emergenssin aiheuttamat ongelmat voisi välttää olettamalla, että aivoissa ei synny uusia laatuja, vaan kaikki ominaisuudet ovat ominaisia kaikelle mielelle ja aineelle (mikäli tällöin on yleensä mielekästä puhua erikseen aineesta ja mielestä). Olettamalla, että aivotapahtuma on sama kuin punaisenkokemus.
Tätä sanotaan identiteettiteoriaksi ja siitä on olemassa ainakin kaksi muotoa: (a) kaikki olemassaoleva on laatumaista ja/tai tiedostettua (mentalismi, neutraali monismi) (b) millään olemassaolevalla ei ole laatuja ja/tai mikään olemassaoleva ei ole tiedostettua/koettua (eliminativismi).
Useimmat mielenfilosofit näyttäisivät katsovan, että punaisenaistimus ei voi olla loogisesti sama kuin jokin aivotila. (Vain "punainen on sama kuin punainen" on loogista samuutta. Kuten Wittgenstein sanoi, loogiset todistukset ovat tautologioita.)
Sen sijaan on puolustettu mahdollisuutta, että punaisen aistimus voisi empiirisesti osoittautua samaksi kuin jokin aivotila.
Jaegwon Kim on (70-luvulla - Materialism and the Mind-Body Problem, toim. David Rosenthal) antanut muutamia esimerkkejä siitä, miten jokin ilmiö on empiirisesti-mutta-ei-loogisesti sama kuin toisin määritelty ilmiö. Mieleeni on jäänyt kaksi esimerkkiä: "sininen on taivaan väri" ja "musta on korppien väri". (Hyväksyn Kimin ilmeisen lähtökohdan, että taivas on määriteltävissä mainitsematta sinisyyttä ja korppi mainitsematta mustuutta - eli kyse ei välttämättä ole loogisesta samuudesta.)
Näissä esimerkeissä mainitaan ensin jokin laatu (jonka on loogisesti mahdollista olla olemassa yksin), toiseksi jokin suhde.
Perustelen. Edellinen lause voidaan tulkita näin: taivas = se minkä näemme katsoessamme ylöspäin päivällä, kun ylhäällä ei ole kattoa tai pilviä (jne.), on sininen.
Kysymys on siitä, missä sinistä nähdään - sinisen suhteesta tiettyyn paikkaan. (Toisessa esimerkissä on vastaavasti kyse siitä, missä mustaa voidaan nähdä - mustan suhteesta tiettyyn lintulajiin.)
"Sinisen taivaan värin" esimerkissä puhutaan ensiksi tietystä aistimuslaadusta - toiseksi todetaan, että kyse on siitä laadusta, jolla on tietty suhde taivaaseen.
On ongelmatonta sanoa, että sininen aistimuslaatu on sama kuin se laatu, jonka näemme taivaassa. Näin on, koska ensin puhutaan oliosta (joka kykenisi olemaan olemassa yksin), sitten sen suhteesta johonkin. Olioilla voi hyvin olla suhteita - ne voivat olla se-olio-jolla-on-tietty-suhde.***
Ongelmallista olisi sen sijaan väittää, että jokin laatu on sama kuin toinen laatu - tai laatukompleksi - tai laaduttomuus. Punainen ei voi olla sama kuin sininen. Tämä on intuitiivisesti ilmeistä.
Muutenkin on todettava, että punainen ei voi empiirisesti osoittautua ilmeisellä tavalla siniseksi, niin kuin taivaan väri on osoittautunut siniseksi.****
Punaisenaistimus ei voi olla sama kuin tietty aivosolujen suhde toisiinsa. Tai: se ei voi olla sama, jos oletetaan että reaaliset aivot - se mikä on mukana aiheuttamassa näköaistimusta aivoista (jos aivojenomistajan kallo avataan) - ovat rakenteeltaan samanlaiset kuin nähdyt aivot. Punaisenaistimus on yksinkertainen, ei saman"näköinen" kuin monen solun kokonaisuus.
Tästä varauksesta onkin johdettavissa ratkaisu. Ehkä mentaalinen ja fysikaalinen ovatkin yhtä siinä mielessä, että punainen on sama kuin punainen?
Alustan: ainoa, minkä pystymme havaitsemaan sellaisena kuin se on, on omat aistimuksemme ja muut tajunnansisältömme. Vain kokemustemme olemassaolo on varmaa.
Emme tiedä, miltä aivot-sinänsä (aivojenaistimusten aiheuttajat) "näyttävät". On siis teoriassa mahdollista, että aivojenomistajan kokema punainen ja muut kokemukset aiheuttavat ulkopuoliselle aistimuksen aivosolukompleksista*****.
Yhtä hyvin: se mikä aiheuttaa havaintojamme (aivo)sähköaktiviteetista - kenties välillisesti, havainnoitsijan ympäristöä muuttamalla - on ehkä punaista ja muita kokemuslaatuja. Punainen voi olla sama kuin aivosähkötapahtumien aiheuttaja.
Punaisenkokemuksen olemassaolo on varmaa, saksanpähkinän näköisten aivojen olemassaolo ei. Jos mentaalinen ja fysikaalinen siis ovat samaa laatua, sen on merkittävä: "punainen on yhtä kuin punainen" - ei "saksanpähkinä on yhtä kuin saksanpähkinä" (tms.). Pidän siis oikeana mentalistista, en eliminativistista identiteettiteoriaa.
Perustelen kaiken (aineen) välttämätöntä laatumaisuutta lisää tekstissäni Aine koostuu välttämättä laaduista, marras 2020.
* Myönnän, etten pysty kuvittelemaan laadutonta jotakin - sitä yrittäessäni tulen kuvitelleeksi jotakin valkoista ja harmaaääriviivaista - mutta voin ajatella, että on jotakin millä ei ole laatua (muodostaa siitä idean negaation avulla). Siten voin tiedostaa, että punaisuus tai mikä tahansa laatu, jonka emergenttiä syntyä puntaroin, on erilaista kuin mahdolliset laaduttomat elementit olisivat. Toinen on siis ajateltavissa ilman toista.
**Niin pitkäksi aikaa kuin aivosähkötapahtuma kestää? Toisin sanoen aivosähkötapahtuma ei "putkauta sisuksistaan" uutta, itsenäistä oliota (joka jatkaa olemassaoloaan, vaikka aivosähkötapahtuma lakkaa).
*** Olio voidaan toki yksilöidä pelkkien suhteidenkin kautta: "Sokrates oli filosofi", eli (eräs) henkilö, jota kutsuttiin nimellä Sokrates, oli sama kuin henkilö, joka harjoitti filosofiaa Ateenan kaduilla.
**** Enintään on mahdollista havaita, että punainen ja sininen (tms.) esiintyvät aina yhdessä, ja tästä päätellä, että toinen muodostaa toisen (ei putkauta toista sisuksistaan, jos lähdetään siitä, että uutta ainetta/olemassaolevaa ei synny).
***** Eikö millä tahansa olemassaolevalla voi olla vaikutuksia?
