((maistiainen ajattelustani 90-luvulta, jolloin olin kaksissakymmenissä enkä ollut lukenut mitään moraalifilosofiaa))
Yleisesti ajatellaan että tilanteet ja pyrkimykset määrättyjen tilanteiden toteuttamiseen tekee moraalisesti oikeiksi/vääriksi se, että yksittäiset yksilöt kokevat ko. tilanteet toivottuina tai ei-toivottuina (tuskallisina). Eli jos jokin on väärin, se on väärin jollekulle. "Oikealla" ei kuitenkaan tarkoiteta yksilöiden hyvänkokemuksia. (Siis joko mielihyvää tai etäisempää hyväksyntää.) Tämä näkyy siinä, että lauseessa "on oikein jos kaikki yksilöt kokevat mielihyvää" ei nähdä mitään outoa. Kuten olisi välttämätöntä nähdä, jos tämä tarkoittaisi: kaikilla yksilöillä on hyvänkokemuksia jos kaikki yksilöt kokevat mielihyvää. ((Nyttemmin tiedän, että G. E. Moore on käyttänyt samaa perustelua.)) "Oikealla" lauseessa tarkoitetaan selvästi jotakin muuta kuin hyvänkokemuksia.
Siitä, että "oikea" voitaisiin palauttaa yksittäisiin kokemuksiin, olisi se etu, että "oikealla" silloin tarkoitettaisiin jotakin, viitattaisiin johonkin olemassaolevaan. siis: jos ei ole niin, että "oikeassa" tilanteessa esiintyy jotakin mitä "väärässä" ei esiinny, tai "väärässä" jotakin mitä "oikeassa" - kuten että "väärässä" jollakin yksilöllä on tuskankokemus - "oikea" ja "väärä" ovat vain nimilappuja, "oikealla" ja "väärällä" ei ole todellista eroa. ((Tätä pidän isoimpana oivalluksenani tässä tekstissä. Se muistuttaa wittgensteinilaista kielen kuvateoriaa: lauseet voivat olla tosia vain jos niillä viitataan olioiden* olemassaoloon ja mahdollisesti keskinäisiin suhteisiin.))
"Oikealla" ei, kuten todettu, viitata yksilöiden kokemuksiin, joten on kysyttävä, onko "oikealle" lainkaan löydettävissä merkitystä.
Nyt voidaan sanoa: mutta mehän tarkoitamme "oikealla" jonkun oikeana pitämää, tarkoitamme oikealla jotakin minkä jonkun mielestä tulee olla (tai saa olla), ja väärällä jotakin minkä jonkun mielestä ei tule olla. Oikealla tarkoitetaan kokemusta oikeasta.
Onko siis katsottava, että jonkun-oikeana-pitämä tarkoittaa jonkun-toivottuna-pitämää, siis että se, että joku pitää jotakin toivottuna (toivoo jotakin) tekee jonkin jonkun-oikeana-pitämäksi? Näinhän ei ole: emme nimitä kaikkea toivomaamme oikeaksi (tai vaadittavaksi). Jokainen toive ei ole moraalikäsitys - moraalikäsityksestä on kysymys vain, kun yksilö katsoo että olisi oikein etttä olisi niin ja niin. "Oikeaa" ei voida selittää yksilön toivotun-kokemuksella: vieläkään ei ole löytynyt mitään olemassaolevaa, johon "oikea" viittaisi.
Mitä siis tarkoittaa: yksilö pitää jotakin oikeana? "Yksilö pitää X:ää oikeana" tarkoittaa välttämättä, että yksilö katsoo että X:n tulee olla. Mutta yksilön toivottavuuden-kokemus ei saa yksilöä pitämään jotakin oikeana. "Tulee olla" ei siis viittaa hänen toivotun-kokemukseensa. "Oikea" tarkoittaa: jokin minkä vain tulee olla (vastakohtana sille että jonkun mielestä tulee olla), absoluuttisesti tulee olla.
"Tulee olla" ei viittaa myöskään toisten toiveisiin. Yksilö saattaa, sen myönnän, pitää jotakin oikeana sillä perusteella että joku toivoo tätä (tai pitää vaihtoehtoa ei-toivottavana/tuskallisena). Mutta yksilön moraalikäsitystä ei voi ilmaista lauseella "yksilö katsoo että se-ja-se toivoo sitä ja sitä. Lause kertoo vain sen-ja-sen toiveesta, ei yksilöni moraalikäsityksistä. "Yksilö pitää sitä ja sitä oikeana" ei siis tarkoita "yksilö katsoo että sen-ja-sen mielestä tulee olla niin ja niin", vaan "yksilö katsoo että vain tulee olla niin ja niin". Vielä kerran: "oikea" tarkoittaa jotakin minkä vain tulee olla, ei: jonkun toiveen mukaan tulee olla.
Silloin kun ilmauksella "tulee olla" viitataan jonkun toiveeseen, ilmauksella on selvä, yksimerkityksinen sisältö. Tilanne jonka tulee olla eroaa silloin muista tilanteista siten, että joku toivoo tällaista tilannetta. Mutta millä tavalla tilanne, jonka yleisesti, ei-yksilökohtaisesti "tulee olla", eroaa muista tilanteista? Mitkä tilanteeseen liittyvät kokemukset tai piirteet siis ovat tämä "tulee olla"?
"Tulee olla" ei kerro mitään siitä, minkä tulee olla: se ei kerro siitä, millaisesta tilanteesta on kysymys. Ilmaus ei kerro mitään tilanteesta, joten sen täytyy kertoa jonkin ei-tilanteeseen-luettavan suhteesta tilanteeseen. No - tätä en tässä kehittele pitemmälle.
"Tilanne jonka (ei-toivojakohtaisesti) ei tule olla" voidaan yhtä hyvin ilmaista: "tilanne jota ei voida hyväksyä". En näe mitään merkityseroa näiden ilmausten välillä. Mutta oikealla ei tarkoiteta minkään hyväksyjän tai hyväksynnän olemassaoloa. Juuri hyväksyntä, se että tilanne "voidaan hyväksyä", erottaa tilanteen jonka "tulee olla" muista, mutta hyväksyntää ei ajatella olevan missään. Jos "oikean" kriteeri on hyväksyntä, oikeaan täytyisi liittyä jokin hyväksyntä. Ja oikealla ei tarkoiteta mitään yksityistä hyväksyntää/yksityisiä hyväksyntiä (yksityisten yksilöiden hyväksymää tilannetta). Joten: "oikea" tai yleinen "tulee olla" ei tarkoita mitään.
Ilmaus "voidaan hyväksyä" tekee subjektin tai kokemuksen välttämättömyyden näkyväksi selvemmin kuin "tulee olla". Ei voi olla mitään "voidaan hyväksyä" ilman hyväksyntää eikä siten mitään "tulee olla" ilman toivetta. "Sen-ja-sen mielestä oikein" tarkoittaa "sen-ja-sen mielestä ilman toivetta tulee olla". Ristiriitaa on helppo olla havaitsematta, koska on mahdollista kuvitella yleinen "tulee olla", yhdistää mielikuvia tilanteen vaatimisesta mielikuviin kaikkiallapätemisestä, ei vain yksityisissä tahdoissa pätemisestä.
Ilmauksella "sen-ja-sen mielestä oikein" ei lopulta tarkoiteta yksityisiä kokemuksia. Jos halutaan pitäytyä yksityisissä kokemuksissa, on sanottava vain: se ja se on sen-ja-sen mielestä ei-toivottavaa/tuskallista, ei siis: se ja se on sen-ja-sen mielestä ei-toivottavaa/tuskallista ja siksi se ja se on väärin. Tai on puhuttava vain toiveista, ei siitä että joku katsoo että tulee olla niin ja niin. "Oikealla" ei ole mitään johdonmukaista sisältöä, ellei sillä tarkoiteta tilannetta jossa kaikilla yksilöillä on hyvänkokemuksia, tai tällaiseen tilanteeseen pyrkimisen olemassaoloa. Ja tätä tarkoitettaessa suosittelen, että puhuttaisiin hyvästä tai tavoitellusta ennemmin kuin oikeasta. "Oikea" saattaa ei-kokemuksellisuutensa ansiosta kuulostaa vähemmän kiusallisen epätieteelliseltä kuin "hyvä", mutta on epäjohdonmukainen kieltäessään kokemuksellisuuden jossakin minkä koko sisältö on kokemuksellisuus.
-Nyttemmin olen päätynyt lopputulokseen, että sanoilla "oikea" ja "väärä" voidaan viitata johonkin olemassaolevaan: haluihin. "Oikealla" ei tarkoiteta haluttua - tai hyväksyttyä - mutta on mahdollista puolustaa näkemystä, että halut ovat yleispätevästi-toden oikeellisuuden tai vääryyden totuusehtoja (todeksi tekeviä asioita).
Puolustan tätä ajatusta lyhyessä tekstissäni "Moraalin ja eläinten oikeuksien yleispätevistä perusteista", helmi 2019, sekä perusteellisemmassa tekstissä "Oikean ja väärän tosiasiat", marras 2015. (Jälkimmäinen kirjoitus sisältää emotivismin kritiikin, jonka huolellisemmin ajateltu versio löytyy otsikolla "Ovatko moraaliväittämät tunteenilmauksia", 29. huhti 2019.)
* Minun kielenkäytössäni "olio" = konkreettinen asia - jokin mikä voi olla olemassa yksin, vastakohtana usean olion suhteelle. Olio voi (edelleen minun kielenkäytössäni) olla yhtä hyvin tajunnansisältö (kokemus) kuin aineellinen objekti. Mielestäni useiden vierekkäisten pisteiden muodostamaa hahmoakin voi sanoa olioksi (yhtä hyvin kuin vierekkäisyyssuhteeksi).
