Toisinaan
puhutaan (ainakin ei-akateemisessa maailmassa) siitä, kuinka ihminen voi purkaa
saman energian erilaisiin toimintoihin -- esimerkiksi jalostaa seksuaalisen
energiansa luovaan työskentelyyn. Itse väitän, että tämä on mahdotonta. (En ota
kantaa siihen, kykenevätkö jotkut sammuttamaan seksihalunsa luovan työskentelyn
avulla -- väitän vain, että kyse ei voi olla energian purkamisesta tai muuntamisesta.
Mitä nimittäin tarkoitetaan "energialla"?
Fysiikasssa energialla tarkoitetaan aineen
(tai aine-elementtien suhteen) sitä ominaisuutta, että se aiheuttaa
(kiihdyttää) liikettä. Psyykkinen (ihmisyksilön) energia puolestaan liittyy
toimintaan.
Psyykkisellä energialla voidaan tarkoittaa
ihmisyksilön sitä ominaisuutta, että hän toimii -- tai että jokin hänessä
aiheuttaa toimintaa, akteja (liikkeitä, ajattelua, tarkkailua ym.). Jos
yksilöllä on energiaa -- jos jokin yksilössä aiheuttaa akteja -- yksilö suorittaa
akteja, toimii. Jos hän ei suorita akteja (esimerkiksi tajuttomana), hänellä ei
ole energiaa.
Tilanteen, jossa jollakulla on energiaa,
täytyy jotenkin erota tilanteesta, jossa hänellä ei ole energiaa. Ja erottava
tekijä on -- katson -- juuri toiminta. Ei ole mitään vaihtoehtoa toiminnan ja
ei-toiminnan väliltä -- mitään energiaa, joka odottaa purkautumistaan. Ei
toimintaa, ei energiaa.
Samasta syystä energiaa ei ole mahdollista
"muuntaa". Jos energia on olemassa, on jo olemassa toiminta -- emme
"ehdi" suunnata sitä muuhun toimintaan.
Toinen mahdollinen huomautus on:
"energialla, jonka täytyy purkautua", tarkoitettaneen energiaa, joka väistämättä
purkautuu. Tällöin meille ei jää valintaa siitä, mihin toimintaan puramme
sen. (Vai tarkoitammeko, että energian täytyy saada purkautua = olisi
väärin, että se jäisi purkautumatta? Onko puhe energian purkautumispakosta
etiikkaa, ei psykologiaa?)
Lisäksi: "on energiaa, joka väistämättä
purkautuu" tarkoittanee: on jotakin, mikä väistämättä aiheuttaa akteja.
Mutta jos on jotakin, mikä väistämättä aiheuttaa aktin/akteja, akti syntynee heti,
kun aiheuttaja on olemassa. Taaskaan ei purkautumistaan odottavaa energiaa.
Pakottavaa (toiminnan)halua on tietenkin
olemassa, samoin kokemuksia siitä, että halu pyrkii voimalla
täyttymiseensä. Mutta tämä ei varmaankaan oikeuta halun nimittämistä
"energiaksi". Halu herättää ehkä vain voimansa ansiosta mielikuvan
energiasta. Emmekö voisi puhua vain pakottavasta seksin tai yksilöimättömän
toiminnan halusta?
--Haluan vielä
täsmentää: "energiasta" puhuessani en käytä sanaa arkikielen
merkityksessä: "toimintatarmo", "jaksaminen-toimia",
"mahdollisuus toimia". Onhan selvääkin, että pelkkä mahdollisuus
toimia ei ole toimintana purkautumista tai pakkoa purkautua toimintana.
(Tahdonalainen toiminta on minun kielelläni energian ja aktien tuottamista.)
--Seksihalujen
hallintakeinoista asiaa artikkelissa "Fyysisen kivun henkisiä
hallintakeinoja" aiemmin tässä blogissa.
