lauantai 3. lokakuuta 2015

Energian purkautumisen mahdollisuudesta

Toisinaan puhutaan (ainakin ei-akateemisessa maailmassa) siitä, kuinka ihminen voi purkaa saman energian erilaisiin toimintoihin -- esimerkiksi jalostaa seksuaalisen energiansa luovaan työskentelyyn. Itse väitän, että tämä on mahdotonta. (En ota kantaa siihen, kykenevätkö jotkut sammuttamaan seksihalunsa luovan työskentelyn avulla -- väitän vain, että kyse ei voi olla energian purkamisesta tai muuntamisesta. Mitä nimittäin tarkoitetaan "energialla"?
   Fysiikasssa energialla tarkoitetaan aineen (tai aine-elementtien suhteen) sitä ominaisuutta, että se aiheuttaa (kiihdyttää) liikettä. Psyykkinen (ihmisyksilön) energia puolestaan liittyy toimintaan.
   Psyykkisellä energialla voidaan tarkoittaa ihmisyksilön sitä ominaisuutta, että hän toimii -- tai että jokin hänessä aiheuttaa toimintaa, akteja (liikkeitä, ajattelua, tarkkailua ym.). Jos yksilöllä on energiaa -- jos jokin yksilössä aiheuttaa akteja -- yksilö suorittaa akteja, toimii. Jos hän ei suorita akteja (esimerkiksi tajuttomana), hänellä ei ole energiaa.
   Tilanteen, jossa jollakulla on energiaa, täytyy jotenkin erota tilanteesta, jossa hänellä ei ole energiaa. Ja erottava tekijä on -- katson -- juuri toiminta. Ei ole mitään vaihtoehtoa toiminnan ja ei-toiminnan väliltä -- mitään energiaa, joka odottaa purkautumistaan. Ei toimintaa, ei energiaa.
   Samasta syystä energiaa ei ole mahdollista "muuntaa". Jos energia on olemassa, on jo olemassa toiminta -- emme "ehdi" suunnata sitä muuhun toimintaan.
   Toinen mahdollinen huomautus on: "energialla, jonka täytyy purkautua", tarkoitettaneen energiaa, joka väistämättä purkautuu. Tällöin meille ei jää valintaa siitä, mihin toimintaan puramme sen. (Vai tarkoitammeko, että energian täytyy saada purkautua = olisi väärin, että se jäisi purkautumatta? Onko puhe energian purkautumispakosta etiikkaa, ei psykologiaa?)
   Lisäksi: "on energiaa, joka väistämättä purkautuu" tarkoittanee: on jotakin, mikä väistämättä aiheuttaa akteja. Mutta jos on jotakin, mikä väistämättä aiheuttaa aktin/akteja, akti syntynee heti, kun aiheuttaja on olemassa. Taaskaan ei purkautumistaan odottavaa energiaa.
   Pakottavaa (toiminnan)halua on tietenkin olemassa, samoin kokemuksia siitä, että halu pyrkii voimalla täyttymiseensä. Mutta tämä ei varmaankaan oikeuta halun nimittämistä "energiaksi". Halu herättää ehkä vain voimansa ansiosta mielikuvan energiasta. Emmekö voisi puhua vain pakottavasta seksin tai yksilöimättömän toiminnan halusta?

--Haluan vielä täsmentää: "energiasta" puhuessani en käytä sanaa arkikielen merkityksessä: "toimintatarmo", "jaksaminen-toimia", "mahdollisuus toimia". Onhan selvääkin, että pelkkä mahdollisuus toimia ei ole toimintana purkautumista tai pakkoa purkautua toimintana. (Tahdonalainen toiminta on minun kielelläni energian ja aktien tuottamista.)


--Seksihalujen hallintakeinoista asiaa artikkelissa "Fyysisen kivun henkisiä hallintakeinoja" aiemmin tässä blogissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti