Mihin perustan ajatukseni

 Periaatteeni on, että hyväksyn vain lapsellisen selviä ajatuksia - johtopäätöksiä, joiden perustelut tekevät ne ilmeisen välttämättömiksi. Toisin: ajattelen (tuotan) vain ajatuksia, jotka itse ymmärrän. Uskon, että tätä Wittgensteinkin tarkoitti kirjoittaessaan: filosofia on vain sen sanomista, minkä jokainen myöntää. Tämänkin periaatteen noudattaminen vaatii toki harjoitusta.

Maailmankaikkeuden menneisyyden äärellisyys ei edellytä tyhjästä syntymistä - alustus

 -Kirjoitan tämän, koska jotkut lukijani ovat ymmärtäneet väärin, mitä olen tarkoittanut väittää maailmankaikkeuden (menneen) ajan äärellisyydestä aiemmissa teksteissäni. Yritän siis vielä lyhyesti selventää, mitä olen tarkoittanut.

Ensiksi: yleisesti katsotaan, että maailmankaikkeuden historialla on vain kaksi vaihtoehtoa: (1) menneiden hetkien jatkumo ulottuu loputtomiin taaksepäin - mutta loputonta hetkijonoa on mahdotonta kuvitella (ja se on siis mahdoton?), (2) mennyt hetkijono on äärellinen, mutta silloin maailmankaikkeuden on täytynyt syntyä tyhjästä (mikä myöskin tuntuu mahdottomalta).

Itse väitän tähän vastaan. Katson siis: on mahdollista, että (1a) maailmankaikkeus on ollut olemassa äärellisen ajan (on ollut maailmankaikkeuden ehdoton alkuhetki), ja (2a) maailmankaikkeus on ollut olemassa "aina" merkityksessä: olemassaolo on ainoa koskaan vallinnut tilanne (täsmällisemmin: on vallinnut vain erilaisia olemassaolon tilanteita) - sitä ei ole edeltänyt olemattomuus.

Maailmankaikkeudella on tietty alkuhetki, mutta se ei ole syntynyt, vaan aina ollut valmiiksi olemassa (=ensimmäinen tilanne). Valmiiksi olemassa ei ole kuitenkaan voinut olla hetkijonoa - joten on ollut hetki, jolloin menneisyyttä ei ollut.

Vanhemmissa teksteissäni perustelen enemmän sitä, miten tämä on mahdollista ja miksi välttämätöntä (ks. esim. helmi 2021, helmi 2020 ja ylivoimaisesti perusteellisimmin maalis 2018).