Huomautus avaruuden äärellisyyden mahdollisuudesta II

Immanuel Kant ja moni muu on pitänyt äärellistä avaruutta mahdottomuutena, koska on mahdotonta kuvitella rajallinen avaruus ilman rajoja ympäröivää (tyhjää?) isompaa avaruutta.

Mielestäni äärellisen avaruuden todistaa kuitenkin mahdolliseksi toinen asiaintila: näkökenttämmekin on aidosti äärellinen - sitä ei ympäröi musta, valkoinen tai minkään värinen kenttä.

Tämä asiaintila osoittaa (näen) ainakin loogisesti mahdolliseksi, että (aine)maailmankaikkeutta ei ympäröi loputon avaruus - ainejatkumo tai tyhjä avaruus*. (Emme ehkä voi kuvitella maailmankaikkeutta jota ei ympäröi laajempi avaruus, mutta voimme nähdä kokonaisuuden näkemättä mitään sen ympärillä.)

Lisäksi: kun kuvittelemme rajatun avaruuden ja sen ympärille (tahattomasti) laajemman avaruuden, kuvittelemmeko silloinkaan äärettömän avaruuden? (Kant toki pitikin mahdottomana kuvitella niin ääretöntä kuin äärellistä avaruutta. Mutta onko mahdollista kuvitella avaruus joka ei ole kumpaakaan?)

-Äärellisen (avaruudenkin) välttämättömyydestä puhun tekstissäni "Onko ajalla alkua (tai loppua)", maaliskuu 2018.

* Tässä puhun "äärettömästä maailmankaikkeudesta" vain siinä merkityksessä, että maailmankaikkeuden keskustaa ympäröi loputon määrä ainetta tai tyhjää tilaa. Kysymys erikseen on, voiko liikkuva objekti läpäistä (toistaiseksi olemassaolevan) maailmankaikkeuden reunan (ja siten kasvattaa maailmankaikkeutta)**. Vaikka (aine)maailmankaikkeus olisi äärellinen, on kuviteltavissa, että sen reunat ovat läpäisevät.

** Toisaalta: tarkoittaako "tyhjä tila" muuta kuin jotakin, minkä aine voi täyttää? Ei kai tyhjä tila voi olla olemassa muussa mielessä? Tyhjä ei ole mitään, joten tyhjyys voi "olla olemassa" vain täyttymisen mahdollisuutena. (Toisin: miten jotakin ympäröivä "tyhjä tila" eroaa siitä, että ko. jotakin ei ympäröi mikään?***) Ehkä siis onkin (toisin kuin väitin) niin, että jos 1) ainemaailmankaikkeutta "ympäröi tyhjä tila", niin 2) ainemaailmankaikkeuden reunat ovat läpäisevät eli objektit voivat liikkua maailmankaikkeuden ulkopuolelle (kasvattaen maailmankaikkeutta).

Ainemaailmankaikkeutta saattaisi tässä mielessä "ympäröidä tyhjä tila", mutta ei voitaisi sanoa, että tyhjää tilaa on jokin määrä (rajallinen tai loputon).

Avoimeksi jää edelleen sekä 3) onko maailmankaikkeus loputon määrä ainetta että 4) ovatko maailmankaikkeuden reunat läpäisevät. Tässä pystyn varmuudella päättelemään ainoastaan, että äärellinen ainekokonaisuus on loogisesti mahdollinen.

*** Minusta voi vaikuttaa siltä, että voin kuvitella tyhjän tilan, mutta oikeastaan kuvittelen tällöin jotakin valkoista, mustaa tai harmaata (eli olemassaolevaa jotakin, ei tyhjyyttä). 

Voiko A tuntea B:n kivut?

 Ludwig Wittgenstein on kirjoissaan (muistiinpanoistaan kootuissa kirjoissa), kuten Sininen ja ruskea kirja, puhunut kiinnostavasta kysymyksestä, onko kiistatonta, että kukaan ei voi tuntea toisen kipuja. (Siis: onko loogisesti mahdotonta, että joku tuntisi toisen kivun.)

Voi nimittäin kysyä, mitä tarkoitamme (haluamme sanoa) sanoessamme: minä en voi tuntea hänen kipujaan. Tai: mitä voisimme tarkoittaa sanomalla: minä voin tuntea hänen kipunsa.

Wittgensteinin mukaan lauseella on mahdollista tarkoittaa eri asioita - sen merkitys on sopimuksenvarainen. Lause voi olla jossakin mielesssä tosi, toisessa virheellinen.

Wittgenstein väläyttää mahdollisuutta, että kahdella henkilöllä olisi yhteinen käsi - että kädestä johtaa kumpaisenkin aivoihin tuntohermot, jolloin toisen tuntiessa tietynlaisen kivun toinen tuntee sinänsä aivan samanlaisen (laadultaan samanlaisen).

Wittgenstein esittää, että tässä tapauksessa jotkut voisivat sanoa (olla valmiita sanomaan), että kahdella henkilöllä on sama (ei vain samanlainen) kipu.

Yhtälailla mahdollista on, että jotkut toiset sanoisivat nytkin: mutta A:lla on kuitenkin eri kipu kuin B:llä.

Itse näen: A:lla on eri kipu kuin B:llä siinä mielessä, että A kokee kipunsa yhdessä eri aistimusten (näköaistimusten, hajuaistimusten...) kanssa kuin B omansa. A:n kipu on aistimuskokonaisuuden Aa elementti, B:n kipu aistimuskokonaisuuden Ba elementti. On kaksi eri(laista) aistimuskokonaisuutta, joten täytyy olla kaksi eri kipua (määrällisesti eri, joskaan ei laadullisesti).

Yksi tapa ymmärtää lause "Minulla ei voi olla hänen kipujaan" on: "minä en voi havaita hänen kipujaan" - vastakohtana objektiivisille/intersubjektiivisille* havainnoille "ulkomaailmasta". (Kutsumme havaintojamme ulkomaailmasta jaetuiksi, yhteisiksi havainnoiksi, vaikka niidenkin tapauksessa A:lla on (määrällisesti) eri havainto kuin B:llä - eri aistimuskokonaisuuteen kuuluva havainto**.)

"Jaetun käden" esimerkissä A voi havaita B:n kivut (voisi sanoa!) - aina, kun B kokee tietynlaisen kivun, A "havaitsee" sinänsä samanlaisen (ei vain sattumalta, vaan säännönmukaisesti).

* Intersubjektiivisilla aistimuksilla tarkoitetaan kaikkien/useimpien ihmisten suunnilleen samansisältöisiä aistimuksia samassa ympäristössä, "jaettuja kokemuksia".

** Vaikuttaa toki todennäköiseltä, että "ulkomaailman havaitsemisen" tapauksessa A:lla on suunnilleen samansisältöinen havainto kuin B:llä, toisin kuin normaaliolosuhteissa (ilman jaettuja käsiä) toisen kivun havaitsemisen tapauksessa.