Tekstiluettelo löytyy kahta kirjoitusta alempaa.
Toisaalla tässä blogissa olen puoltanut kantaa, että kaikki aine (=jokin mikä aiheuttaa meissä aistimuksia) koostuu välttämättä koetuista laaduista (suunnilleen sama kuin "kvaliat") - "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi", maalis 16. (Tätä kantaa voi kutsua mentalistiseksi monismiksi*.)
Nyttemmin olen alkanut epäillä, että mieli-aine -dualismi** on sittenkin oikea kanta (tietyssä mielessä). Tarkoitan: ehkä on olemassa tietoisuuksia ilman aivoja (jotakin, mikä tuottaa katselijoissa "aivoiksi" tunnistettavia aistimussisältöjä, jos kallo avataan). Miten kuolemanrajakokemukset voisi muuten selittää?
Kuolemanrajakokemuksilla tarkoitan kliinisesti kuolleiden henkilöiden (sydänpysähdyksen aikaisiin) kokemuksiin siitä, että he näkevät itsensä ulkopuolelta ja näkevät (totuudenmukaisesti), mitä heidän ruumiilleen ja ruumiinsa ympärillä tapahtuu (vaikka heidän silmänsäkin ovat kiinni). Eivätkö nämä kokemukset viittaa siihen, että ihmisillä on joissakin oloissa tietoisuus, joka ei synny (meille tutuista, ruumiillisista) aivoista tai aistielimistä?
Uskon kyllä vieläkin, että mieli ja aine ovat "samaa ainesta" (koettuja laatuja). Mutta ehkä kuolleiden "protoaivot"*** ovat "aineettomia" sikäli, että ne eivät aiheuta ulkopuolisille aistimuksia - ehkä siksi, että niillä ei ole massaa (joka heijastaisi valoa tms.) tai ne eivät itse osu (aaltoile) silmiimme tai muihin aistielimiimme?
*Kannaksi, jonka mukaan kaikki olemassaoleva on samaa ainesta: mieltä (kokemuksia).
**Kanta, jonka mukaan aine ja mieli ovat olemassa toisistaan riippumatta.
***Aivot, joihin ei mahdu niin paljoa muistiaineistoa kuin meidän (ruumiillisiin) aivoihimme. (Uskon, että inhimillinen tietoisuus vaatii jonkinlaisia aivoja - jotakin, mikä tahtomattammekin synnyttää assosiaatioita aistimaamme - koska tietoisuus ei ole pelkkää aistimusten ym. kokemista, vaan myös koetun yhdistämistä muihin asioihin.
