((paranneltu (selvennetty) ote vanhemmasta tekstistä "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi", maalis 2016))
3.3 Laaduttomia muotoja?
Kolmas suosittu käsitys aineen olemuksesta on: aine koostuu abstrakteista eli (aistimus)laaduttomista muodoista.
"Laadulla" tarkoitan suunnilleen samaa kuin "aistimuslaatu", mutta en aivan. Täsmennän käsitettäni puhumalla ensiksi kokemuslaaduista.
"Kokemuslaadulla" tarkoitan jonkinlaisen, kuten ruohonvihreän, sireenintuoksun tai jonkin salmiakkimerkin maun kokemusta. En kuitenkaan pilkullisen tai sydämenmuotoisen kaltaisen jonkinlaisen kokemusta, joka koostuu useista kokemuselementeistä, vaan kokemuselementissä (kuten yksittäisessä väripisteessä) esiintymään kykenevän laadun (yksilökokemuslaadun!) kokemusta.
Pelkällä "laadulla" tarkoitan kokemuslaatua tai vastaavaa "jonkinlaista", joka vain ei ole kenenkään eikä minkään kokema. (En ota tässä kantaa siihen, voiko olla olemassa ei-koettuja laatuja.)
Tarkoitan laadulla kokemuselementin (tai ei-kokemuselementin) tietynnäköisyyttä, hahmoa - visuaalista tai ei. Aistimuselementit ovat selvästi hahmoja, tunteet ja halut ehkä vain hahmoelementtien suhteita (esim. halua tai pelkoa ei ole ilman kohdetta, joten ne eivät näyttäisi olevan elementtejä. Tämä on pääsyy siihen, etten puhu "kvalioista", joiden ainakin joskus katsotaan kattavan myös tunteet).
Yksi aineenolemushypoteesi on siis: aine koostuu laaduttomista muodoista. Onko tämä mahdollista?
Filosofi Howard Robinson (Foster & Robinson 1985) sanoo - suomennos omani: "...kartesiolainen idea, että aine on puhtaasti geometristä, ei kelpaa, koska se ei tee mitään eroa aineen ja tyhjän tilan välille: tälle tilalle tarvitaan täyttäjä. Voisiko täyttäjäominaisuus olla massa?"
Itse vastaan: "massalla" on kaksi eri merkitystä. Sillä voidaan tarkoittaa 1) aineen tiettyä käyttäytymistapaa: inertiaa (liikevastusta) ja vetovoimaa muuta massallista (=?) ainetta kohtaan. Tässä mielessä "massa" viittaa siis puheenaolevan jonkin suhteellisiin ominaisuuksiin. Merkitys jättää avoimeksi sen, mitä (millaista jotakin) massa itsessään on.
Toinen "massan" merkitys on 2) "ainemäärä". Tämäkään merkitys ei kerro, mitä (millaista jotakin) massa on - ei mitä se on sinänsä eikä mitä se on suhteellisesti.
"Massalla" ei tarkoiteta mitään elementille-mahdollista ominaisuutta. Mutta voisivatko erimuotoiset aine-entiteetit muodostua muusta laaduttomasta aineksesta kuin massasta?
On ehdotettu, että aine voisi koostua sähkövarauksista. Se, että hiukkasella tms. on (esimerkiksi) negatiivinen sähkövaraus, tarkoittaa kuitenkin vain, että se vaikuttaa tietyllä tavalla muihin hiukkasiin (tms.). Se on vain vaikutusta, energiaa. Ja kuten edellä totesin ((pitemmässä tekstissäni "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi")), vaikutusta ei voi olla ilman jotakin joka vaikuttaa.
Robinson (1985) sanoo: "...objekti ei voi olla vain avaruudellisesti ulotteinen kyky vaikuttaa muihin avaruudellisesti ulotteisiin kykyihin vaikuttaa...Keskinäisten vaikutusten ontologia ei ole ontologia ensinkään, ellei vaikutusten omaajilla ole substantiaalisempia ominaisuuksia."
Uudelleen: onko laaduton ulotteinen aine mahdollista? Uskon että pystymme - tiedän että itse pystyn - kuvittelemaan vain laaduista koostuvia muotoja. Voin kuvitella muodon vain näköaistimusmielteenä - kuvittelemalla jonkinvärisen ulotteisen entiteetin. (Ehkä myös tuntoaistimusmielteenä, mutta en yhtä mutkikkaita muotoja kuin näkömielikuvien tapauksessa.) Jos yritän kuvitella abstraktin kuution - pelkän kuutionmuodon - tulen kuvitelleeksi harmaaääriviivaisen, sisältä valkoisen kuution. Voiko siis olla muotoja ilman (aistimus)laatuja?
Tuntuu uskottavalta, että kuutio voisi muodostua meille tuntemattomista laaduista, mutta jos ei ole mitään (aistimus)laatua, jääkö kuutionmuotoa? Vähintään voi todeta: jos pystyisimme muodostamaan esittävän mielikuvan laaduttomasta kuutiosta, tietäisimme että sellainen on mahdollinen (ainakin tajunnansisältönä) - nyt emme tiedä.
Myös: emme pysty kuvittelemaan laadutonta muotoa, joten mitä voimme tarkoittaa sellaisella? Minusta näyttää siltä, kuin pystyisin kuvittelemaan laaduttoman muodon, mutta sitä yrittäessäni vain kuvittelen harmaan/valkoisen muodon ja kiellän harmauden/valkoisuuden laatuluonteen. Siis: "laaduttomasta" puhuessani tarkoitan harmaata ja valkoista...?
On myönnettävä: kyvyttömyytemme kuvitella laaduttomia muotoja ei osoita, että muodot eivät voisi koostua muista elementeille-mahdollisista ominaisuuksista kuin laaduista. Meistä näyttää ilmeiseltä, että elementit voivat muodostua vain laaduista, koska me pystymme kuvittelemaan vain laatuja/laaduilla - koska tajuntamme muodostuvat laaduista. Mitä tahansa ainesta tajuntamme olisivatkin, näkisimme aineen olevan välttämättä samaa ainesta.
3.4 Laatu =?
Saattaisi olla olemassa ei-laatuelementtejä, joita emme pysty kuvittelemaan. Tekee kuitenkin mieli kysyä: onko laatu mikään itsenäinen elementtiluokka? Päädyin kysymykseen yrittäessäni määritellä laadun. Toistan yrityksen tässä.
Kertauksen vuoksi: tarkoitan "laadulla" elementin (jakamattoman, sisärakenteettoman jonkin) tietynnäköisyyttä, hahmoa - visuaalista tai ei. Esimerkiksi ruohonvihreää tai sireenintuoksua - elementin jonkinlaisuutta tai sitä jonkinlaista jota elementti on. Miten siis voisi määritellä elementin jonkinlaisuuden?
Onko olemassa kaikkia aistimuslaatuja yhdistävä piirrre: laisuus? Näkisin, että ei. Vaikutelmani on, että eri laaduilla ei ole mitään yhteistä (välttämättä, kaikilla laaduilla), paitsi kyky esiintyä elementteinä. Toisin: laadut eivät kuulu yhteiseen laatujen luokkaan minkään laadullisen yhtäläisyyden ansiosta, yleisimmässäkään mielessä. "Laadut" ei ole samankaltaisten ominaisuuksien tai olioiden luokka.
Toisaalta: olen varma siitä, että jos saisin uuden aistin, tunnistaisin ilman muuta uudet kokemukseni laaduiksi. Eikö varmuuteni viittaa siihen, että minulla on mielessäni jonkinlainen laadun kriteeri(stö) tai määritelmä, johon voin verrata kokemiani asioita?
Koska eri laaduilla ei ole (elementaarisuuden lisäksi) mitään yhteistä, esitän: "laadun" tai "laisuuden" käsite ei ole historiallisesti primaarinen - "erilaisuuden" ja "samanlaisuuden" käsitteet ovat. Emme havaitse kaikille laaduille yhteistä "laisuutta", ainoastaan sen, ovatko kokemuselementtimme sinänsä erilaisia vai samanlaisia.
Jos tästä lähdetään, mahdollinen laadun määritelmä on: elementin eroavuus tai yhtäläisyys suhteessa toisiin elementteihin. -Elementti, jakamaton osa, oli tuskin näin keskeisessä asemassa keksittäessä sanaa "laatu" (tai sitä edeltäneitä spesifejä laatunimiä - kiitos, Elizabeth Anscombe). Minähän puhunkin vain omasta (yksilö)laadun käsitteestäni, joka ei kata muotoja, kokoja tai määriä.
Väitän, että nimittäisimme mitä tahansa elementille-mahdollista ominaisuutta (yksilö)laaduksi. Tarkoitamme (yksilö)laadulla vain elementissä-esiintyvää jonkinlaisuutta. Siksi: aine-elementitkin ovat välttämättä (yksilö)laatuja (tai, jos halutaan, laadullisia).
3.5 Hahmottomia elementtejä
Elementit ovat välttämättä erilaisia tai samanlaisia, mutta eikö voisi olla myös ei-minkään-"näköisiä" elementtejä? Eivätkö nämäkin eroaisi muista elementeistä, juuri hahmottomuudellaan?
Voisiko laaduton, ei-minkään-näköinen olla olemassa? Olisiko sellainen jokin - eroaisiko se ei-mistään? Siis: voisiko olla jokin mikä ei ole laatu, laatuyhdistelmä eikä laatusuhde - ei-laatu-elementti? Etsin vastausta ensiksi kysymällä, mitä on "jokin".
Tarkoitammeko "jollakin" välttämättä laatua tai laaduista koostuvaa? Tunnistaisimmeko/tunnustaisimmeko "joiksikin" vain laadut? Introspektio kallistaa minua myöntävään vastaukseen. Minun on hyvin vaikea uskoa tunnustavani "joksikin" muuta (piirteettömämpää) kuin laadun tai laatuyhdistelmän tai -suhteen. Myös: "jokin" on voitu antaa nimeksi vain havaitulle - laadulle, laatuyhdistelmälle. Olemassaolo on laatujen olemassaoloa!
Toisaalta: me emme ehkä tunnustaisi "joksikin" muuta kuin laadun/laatuyhdistelmän, mutta osoittaako tämä, ettei jokin mikä aiheuttaa aistimustemme muutokset voisi olla laadutonta? (Julkean sanoa tätä "joksikin", koska jonkin-käsitteeseen kuuluu myös mikä-tahansisuus. Tai "käsitteeseen": jokin = mikä tahansa = jokin mitä kieltäydymme määritttelemästä, sanallisesti tai ostensiivisesti (osoittamalla sormella tms.). Käyttäessämme sanaa näin puhumme "jostakin" tietämättä mitä tarkoitamme.) Mutta jos tajuntojemme takana ei ole mitään minkä tunnustaisimme "joksikin", voidaanko väittää että aistimuksillamme on aiheuttaja (=jokin minkä olemassaolosta aistimukset seuraavat)? Joku vastaa ehkä: aistimuksilla voidaan katsoa olevan aiheuttaja, mikäli ne toisissa olosuhteissa jäisivät syntymättä. Vastaan puolestani tähän: eikö "olosuhteilla" viitata joidenkin-olemisiin ja siis joiksikin-tunnustettuihin, laatuihin? Vähintään: miten määrittelette "olosuhteet" väittäessänne näin?
3.6 Uudelleen: laaduttomia muotoja
Onko todella niin, että tunnustaisimme vain laadut itsenäisiksi "joiksikin"? Ehkä ei. (Voitte pitää tekstini tähänastista osuutta alustuksena ja seuraavaa todellisina ajatuksinani.) Itse olisin valmis tunnustamaan joksikin minkä tahansa pistemäisen tai ulotteisen - jonkinmuotoisen siis. Palaamme kysymykseen: onko muoto mahdollinen ilman laatua?
Meidän näkökulmastamme ei - ei voi olla yksilölaadutonta muotoa, jonka havaitsemme - mutta olisiko kaikenhavaitsevan tai -tietävän olennon näkökulmasta?
Tämän verran uskallan väittää: intuitio, jonka mukaan laaduton muoto "tietenkin" on mahdollinen, perustuu muodon kuvitteluun, jossa jokin neutraali väri edustaa laadutonta. Tekee mieli kysyä: pääseekö valkoisesta/mustasta/harmaasta laaduttomammaksi niin että muoto säilyy?
Kysymyksen ratkaisemiseksi pyydän teitä ajattelemaan: voiko olla olemassa laaduton suorakaide? Itse vastaan, ensiksi: "suorakaiteeksi" nimitetään suorakaiteen muotoista (näkökentän) aluetta, joka voidaan nähdä, koska sitä ympäröi toisenvärinen alue (ainakin ääriviivat tai toisensyvyisenä erottuva tausta). Uskallan väittää, että puhuessamme suorakaiteista viittaamme aina tällaisiin, tavalla tai toisella ympäristöstään erottuviin alueisiin - johonkin, minkä suorakaiteus syntyy erottumisesta, laatuerosta. Edellyttääkö suorakaiteen olemassaolo siis jopa kahta laatua?
Puhekäytäntömme eivät sinänsä osoita, ettei suorakaiteita voisi olla yksilaatuisissakin kokonaisuuksissa. Eikö esimerkiksi näkökenttä kokonaisuudessaan voisi olla suorakaiteen muotoinen? Kun kiinnitän huomioni näkökenttääni, koen vaikeaksi tunnistaa sen muodon (jo siksi, että katseeni pyrkii liikkumaan tarkatessani näkökenttääni), mutta tämä ei kai merkitse, ettei näkökentälläni (jonakin yksittäisenä hetkenä) ole muotoa? Tuntuu vaikealta ajatukselta, että osan muoto edellyttäisi kokonaisuuden olemassaoloa. Suorakaide saattaisi olla olemassa yksilaatuisessa kokonaisuudessa, mutta voisiko sitä olla laaduttomassa?
Kuvittelisin, että ainakin tämän jokainen tunnustaa: suorakaide on olemassa vain jos se eroaa ei-mistään. -Tällä en (välttämättä) tarkoita, että voisi olla olemassa jokin "ei-mikään", joka ympäröi yksilaatuista suorakaidetta, ja josta suorakaiteen täytyy erota. Epävarmaa on sekin, voisiko olla jonkin-olemassaolon tilanteesta eroava tilanne, jossa mitään ei ole. On kysyttävä: millainen tilanne? Tilannekin on välttämättä jonkinlainen tilanne. Oli miten oli, "suorakaide eroaa ei-mistään" on mielekäs lause ainakin tarkoittaessaan: "entiteetti, johon suorakaide on lisätty, eroaa vastaavasta entiteetistä, johon ei ole lisätty mitään".
Asian hahmotettavuuden vuoksi* voisi kysyä, eroavatko toisistaan tilanteet a): laadullisen (esim. harmaan) suorakaiteen viereen on lisätty laaaduton suorakaide (joka koostuu esim. 500 laaduttomasta pisteestä) ja b): laadullisen suorakaiteen vieressä ei ole mitään?
Muistutan siitä, mihin äsken pääddyin: me sanomme mitä tahansa elementille mahdollista jonkinlaisuutta (yksilö)laaduksi. Ja harmaan suorakaiteen vieressä täytyy olla jonkinlaisia pisteitä, tai tilanne on sama ("samannäköinen") kuin jos sen vieressä ei ole mitään.
Laaduttoman elementin ainoa mahdollinen ominaisuus (elementille sinänsä mahdollinen ominaisuus, ei sen suhdeominaisuus) on negatiivinen: se että sillä ei ole laatua. "Laaduttoman elementin" "lisääminen" entiteettiin merkitsee siis vain, että entiteettiin ei lisätä mitään laatua - eikä siis mitään yleensäkään.
Jos suorakaiteen viereen "lisätään" 500 "ei-laatupistettä" (mikäli ilmaukset sallitaan), näin muodostuva kokonaisuus on samanlainen kuin ilman minkään lisäämistä. Toisin sanoen: "ei-laatuelementit" eivät ole mitään - ei voi olla mitään "ei-laatuelementtejä". Aine (tai mikä tahansa olemassaoleva) koostuu välttämättä laaduista.
Vielä kerran: me nimitämme laaduksi mitä tahansa elementin eroamista puuttumisestaan. Nähtävästi laatu on siis sittenkin määriteltävissä ontologisesti hyödynnettävästi**: "elementin eroavuus puuttumisestaan" l. "elementin entiteettiin-lisäämisen seuraus, että entiteetti eroaa "vanhasta versiostaan"". Laatu ei todellakaan ole laadullisesti yhtäläisten luokka, vaan kattaa kaikki elementit.
Toisin kuin Kant väitti, noumenaalisen*** luonne voidaan todistaa analyyttisesti - sikäli kuin lausetta "mahdollinen noumenaalinen maailma koostuu välttämättä ei-mistään eroavista**** elementeistä" tohtii sanoa kuvaukseksi maailman luonteesta.
* Koska täyttä laaduttomuutta ei voi kuvitella.
** Ontologia = oppi siitä, mitä on olemassa. Ontologisesti hyödynnettävä = jokin, minkä avulla voi saada selville, mitä on (tai voi olla) olemassa.
*** Noumenaalinen (maailma) tarkoittaa sitä, mikä on olemassa aistimustemme ja muiden kokemustemme takana (tai lisäksi) ja aiheuttaa aistimuksemme.
**** Itsessään eroavista, ei vain suhteidensa puolesta eroavista.
