torstai 24. maaliskuuta 2016

Lyhyt ehdotus todellisuudeksi (aineesta)

Mielestäni on ilmeistä, että on olemassa aine-entiteetti A1 vain jos (sillä) on absoluuttisia, sisäisiä ominaisuuksia - ei vain suhdeominaisuuksia, kuten vetovoima entiteettiä A2 kohtaan. Jos A1 "vetää puoleensa toista entiteettiä" eikä sillä ole muita ominaisuuksia, kaikki mitä tapahtuu on että A2 liikkuu - ei voida sanoa, että jokin liikuttaa sitä. Tai: tilanne, jossa A2:n liike "aiheutuu A1:n läsnäolosta" (ilman A1:n sisäisiä ominaisuuksia), ei millään tavalla eroa tilanteesta, jossa A2 vain liikkuu (ilman liikkeen aiheuttajaa). Ei aiheuttajaa - ei aiheutumista. Jokaisella aine-entiteetillä on oltava sisäisiä ominaisuuksia.

Voisiko massa olla aine-entiteetin sisäinen ominaisuus, kuten joskus on ehdotettu? Vastaan: massalla tarkoitetaan A) inertiaa eli aineen liikevastusta. Jos näin on, on oltava jokin, mikä liikkuu tai ei liiku - sisäisiä ominaisuuksia. B) painovoimaa tai painovoiman alaisuutta. Tällöinkin on oltava jokin, mikä putoaa suuremman massan vaikutuksesta. C) Ainemäärää, jolloin on kysyttävä: mitkä ominaisuudet oikeuttavat puheen "aineesta" ja sen määrästä?

Jos jokaisella aine-entiteetillä on oltava sisäisiä ominaisuuksia, "massa" ei kelpaa tällaiseksi ominaisuudeksi.

Otan seuraavan askelen ja väitän: aine-entiteetin sisäiset ominaisuudet voivat olla vain kokemuslaatuja (kuten vihreä, hapan tai karhea) tai jotakin mikä on kuin kokemuslaatu, mutta ei kenenkään/minkään kokema. Tarkemmin sanoen: (kokemus)laatuja, jotka voivat olla ominaisia (kokemus)laatuelementeille kuten yksittäiselle näkökentän vihreälle pisteelle. Näitä sanon "yksilölaaduiksi" - muistanette, että etsin "sisäisiä" ominaisuuksia, en suhdeominaisuuksia (esim. täplikkyys on mahdollista vain jos on monien näköaistimuspisteiden keskinäinen suhde).

Perusteluni on: olemme valmiita sanomaan "(yksilö)laaduksi mitä tahansa jonkinlaisuutta, joka voi olla ominainen todellisuuden (objektiivisen tai subjektiivisen) elementille. Emme sano vihreää, hapanta ja karheaa "laaduiksi" siksi, että niillä olisi jokin yhteinen ominaisuus, "laatumaisuus". Eri aistimuslaaduilla ei välttämättä ole mitään yhteistä pirrettä. Ne ovat vain kaikki elementeille mahdollista jonkinlaisuutta. Siis: aine-elementit (jokin mikä aiheuttaa eliöissä aistimuksia) ovat välttämättä jonkinlaisia, yksilölaatuesiintymiä. Perusteellisemmin puhun tästä vanhemmassa blogitekstissäni, (muistaakseni) otsikolla "Aine" (Ehdotus todellisuudeksi). Kyseisessä tekstissä puolustan myös kantaa, että (yksilö)laadut ovat välttämättä koettuja, kokemusluonteisia eli ilmeneviä (en idealistista vaan panpsykististä kantaa).