maanantai 31. lokakuuta 2011


METAFYYSINEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS (JA JOULUPUKKI JA MUUMIMAMMA)

--aiemmat huomiot "yksityisen kielen välttämättömyydestä" poistettu, koska Wittgenstein ei tainnut tarkoittaa sillä aivan sitä mitä oletin

Törmäsin hiljattain "metafyysisen välttämättömyyden" käsitteeseen eräässä kirjassa*. Asia määriteltiin tähän  tapaan: asiaintila on metafyysisesti välttämätön, jos se vallitsee kaikissa mahdollisissa maailmoissa, joiden olemassaolon METAFYSIIKKA SALLII. (Mahdollisten maailmojen semantiikkaa tuntemattomille: "vallita kaikissa mahdollisissa maailmoissa" = "olla loogisesti välttämätöntä" -- ja "vallita kaikissa maailmoissa riippumatta niissä voimassa olevista luonnonlaeista", elleivät luonnonlaitkin perustu loogiseen välttämättömyyteen. Tässä yhteydessä "mahdollisia maailmoja" ovat siis ne, joiden olemassaolon sekä logiikka että metafysiikka sallii.) Itse väitän, että metafyysistä välttämättömyyttä ei ole. Tiedän etten ole ensimmäinen, mutta perusteluni ovat toivoakseni uusia.

Tarkastelen aluksi hetken, mitä yleensä tarkoitamme "välttämättömyydellä". (Tarkasteluni on ehkä epäkiinnostava, mutta välttämätön pitävälle todistelulle ja yleistajuisuudelle. Jaha -- tässä tulikin jo yksi "välttämättömän" merkitys: ehdollisesti välttämätön, jonkin asian ehto = jokin, mitä ilman toinen, tavoiteltu asia ei toteudu.)

Käytämme (myönnän) sanaa "välttämätön" mitä moninaisimmissa merkityksissä. Esimerkiksi moraalisessa: "niin on välttämätöntä tehdä" tai (useammin) "niin täytyy tehdä", jolloin "välttämätön teko" tarkoittaa "ainoaa moraalisesti hyväksyttävää tekoa". Tässä tarkastelussa en käsittele "välttämätöntä" merkityksessä "se mitä EI SAA olla (ehdollisesti tai kategorisesti=moraalisesti)", enempää kuin jo käsittelin. Rajoitun merkitykseen "sellainen, joka EI VOI olla tapahtumatta/esiintymättä". --"Ei-voiminen" voi olla (ainakin) loogista tai fysikaalista, joten olisi ehkä parempi puhua "merkityskirjosta" kuin "merkityksestä". Mutta asiaan.

Sanomme usein "tapahtumaa x seuraa välttämättä tapahtuma y" fysikaalisen välttämättömyyden mielessä. Esimerkiksi ilmapallon narun avaamista seuraa (maan pinnalla normaalissa ilmanpaineessa) "välttämättä" pallon tyhjeneminen. (Täsmällisemmin: kaasumolekyylien tiheys pallon sisällä muuttuu "välttämättä" yhtä pieneksi kuin ympäröivässä ilmassa ja pallo kurtistuu kokoon.)

"Narun avaamista seuraa VÄLTTÄMÄTTÄ pallon tyhjeneminen (juuri spesifioiduissa olosuhteissa ja merkityksessä)" tarkoittaa tällöin sitä, että JOKAISTA ilmapallon narun avaamista (spesifioiduissa olosuhteissa) seuraa pallon "tyhjeneminen".

Voisi myös väittää: luonnonlain "seuraustapahtuma" on "välttämätön" siinä mielessä, että ihminen ei voi millään keinolla VÄLTTÄÄ sitä, kun "aiheuttajatapahtuma" on esiintynyt. Tämä oli varmastikin totta kivikaudella useammissa tapauksissa kuin nykyisin. Jos keksisimme kielen nyt, emme ehkä puhuisikaan "välttämättömyydestä". Joka tapauksessa: "seuraustapahtumia" voidaan nykymaailmassakin pitää ihmiselle-mahdottomina-välttää, SIKÄLI KUIN ihminen ei muuta mitään "aiheuttajatilanteessa" laajasti käsitettynä. Ihminen ei esimerkiksi voi välttää avatun ilmapallon (lisä)tyhjenemistä, jos hän ei sido narua takaisin eikä muuta ympäröivän ilman painetta jne. Joka tapauksessa: "x:ää seuraa välttämättä y" tarkoittaa (ilmauksen yhdessä käytössä) vain sitä, että JOKAISTA x:ää seuraa y.

Fysikaalinen välttämättömyys ja ilmeinen välttämättömyys

Ihminen (tai moni ihmisyksilö) ei mielellään myönnä aina-seuraamista välttämättömyydeksi lainkaan. "X:ää seuraa ehkä aina y (tai on seurannut kaikissa tähän asti havaitsemissamme tapauksissa), mutta miksi ei VOISI tapahtua toisin?". Moni meistä on valmis puhumaan "välttämättömyydestä" vain jos pystyy havaitsemaan, että y syntyy juuri X:STÄ -- eikä vain x:n ainesosista, niin että ainesosien uudelleenjärjestyminen jää selittämättömäksi -- vain jos hänestä on ILMEISTÄ, että x:ää ei voisi olla ilman y:n seuraamista. Vain jos muu olisi esimerkiksi loogisesti ristiriitaista (ristiriidan vuoksi yhtä mahdotonta kuvitella kuin pyöreä neliö).

"Fysikaalisella välttämättömyydellä" tarkoitetaan joka tapauksessa "vain": jokaista (fysikaalista) x:ää seuraa y (jos puhumme vain välttämättömistä SEURAUKSISTA). Luonnolait ovat fysikaalisia välttämättömyyksiä. Koska mikään ei näytä TEKEVÄN luonnonlakien ennustamia tapahtumaketjuja ("syy-seuraussuhteita") välttämättömiksi, loogikot määrittelevät fysikaalisen välttämättömyyden usein tähän  tapaan: 'y on x:n "fysikaalisesti välttämätön" seuraus, jos ja vain jos jokaista x:ää seuraa y kaikissa niissä maailmoissa, joissa tämän ennustava luonnonlaki on voimassa'. "Fysikaalisesti välttämätön tapahtuma(ketju)" on yhtä kuin
"tapahtuma(ketju), joka esiintyy aina (niissä maailmoissa, joissa tietty luonnonlaki on voimassa)". Lyhyemmin: fysikaalisesti välttämätön on aina-esiintyvää.

"Välttämätön" tarkoittaa YKSINKERTAISIMMILLAAN "aina-esiintyvää" (käytännössä-väistämätöntä). Kuten jo totesin -- melkein -- moni kuitenkin suostuu sanomaan y:n x:ää-seuraavuutta "välttämättömäksi" vain jos seuraavuudella on jokin SYY, jokin mikä TEKEE y:n aina-x:ää-seuraavaksi. (x on tietyssä mielessä y:n syy, mutta kaipaamme syytä SIIHEN ETTÄ x on y:n syy.) Tässä yhteydessä tarkoitamme (väitän) "syyllä" jotakin, mikä tekee aina-seuraamisen YMMÄRRETTÄVÄKSI. Jos kysymme "Mistä syystä on niin (että jokaista x:ää seuraa y)?", olemme tyytyväisiä vain vastaukseen, joka saa meidät ymmärtämään -- joka lopettaa ihmettelymme (sitä kohtaan, että jokaista x:ää seuraa y). Tunnustamme "syyksi" vain sen, mikä tekee "seurauksen" ymmärrettäväksi.

"Välttämättömyys" voi siis tarkoittaa 1) aina-tapahtumista 2) ymmärrettävää aina-tapahtumista, aina-tapahtumista josta koemme: niin EI VOI olla tapahtumatta aina. (Kun x esiintyy, ei voi olla esiintymättä/seuraamatta y.) Sanon jatkossa edellistä EMPIIRISEKSI VÄLTTÄMÄTTÖMYYDEKSI -- sen tapauksessa sanomme y:tä x:n välttämättömäksi seuraukseksi, koska HAVAINNOISSAMME x:ää on (ihannetapauksessa aina) seurannut y. (En puhu "fysikaalisesta välttämättömyydestä", koska en halua kiistää "henkisten" aiheuttajien, kuten vaikutusvoimaisten liikepyrkimysten, mahdollisuutta.) Jälkimmäistä sanon ILMEISEKSI VÄLTTÄMÄTTÖMYYDEKSI. Looginen välttämättömyys on ilmeistä välttämättömyyttä. (Tätäkö Wittgenstein tarkoitti lauseellaan: on olemassa VAIN loogista välttämättömyyttä?) Itse en ainakaan vielä sulje pois muiden ilmeisten välttämättömyyksien mahdollisuutta.

Metafyysinen välttämättömyys

Äskeisen tultua sanotuksi on helppo vastata kysymykseen "metafyysisten välttämättömyyksien" mahdollisuudesta. "Metafyysisiksi välttämättömyyksiksi" on väitetty ainakin 1) sitä, että ei ole täysin yksityistä kieltä 2) sitä, että tekojen/tilanteiden moraalinen oikeellisuus aina "supervenoi" ko. tekojen luonnollisia (ei-arvo-)ominaisuuksia. Tämä tarkoittaa: aina kun teolla on luonnollisten ominaisuuksien yhdistelmä Y, sillä on myös moraalinen ominaisuus oikeellisuus, mutta Y ja oikeellisuus ovat eri asioita. --Puhun lopussa siitä, miksi moraalisen oikeellisuuden supervenienssiä luonnollisten ominaisuuksien "päällä" on pidetty (ja voidaan pitää) välttämättömänä.

Ainakin näissä tapauksissa "metafyysisestä välttämättömyydestä" puhuttaessa  1) aina-esiintyminen on puhujalle ilmeistä, mutta hän ei pysty perustelemaan sitä loogisesti (muussa tapauksessa hän puhuisi "loogisesta välttämättömyydestä"), ehkä myös 2) havainnot eivät vahvista aina-esiintymistä (kyseessäolevien asioiden esiintymistä ja esiintymättömyyttä on vaikea havainnoida), eli kyse ei lainkaan ole empiirisestä välttämättömyydestä. Voiko olla muuta aina-esiintymisen ihmisille-ilmeisyyttä kuin looginen välttämättömyys?

Oletettakoon, että tarkastelija T pitää yksityistä kieltä ilmeisen mahdottomana (ei vain empiirisesti ei-esiintyvänä), mutta ei pysty osoittamaan siinä loogista ristiriitaa. Jos mahdottomuus ei ole ilmeistä hänen logiikalleen, sen täytyy olla sitä jollekin toiselle henkiselle kyvylle. Ehdotan: intuitiolle (en tunne muita oivalluskykyjä kuin logiikan ja intuition).

Onko "metafyysinen välttämättömyys" vain toinen nimi intuitiiviselle välttämättömyydelle siten, että metafyysisiä välttämättömyyksiä on olemassa? Vastaan kieltävästi. "Metafyysisesti välttämättömän asian" ideaan kuuluu, että 1) asia on ilmeisen välttämätön sille, joka sanoo asiaa "metafyysisesti välttämättömäksi" 2) asia on TOSIASIASSA välttämätön, potentiaalisen havaittavasti aina-esiintyvä. Onko meillä syytä uskoa, että intuitiot paljastavat tosiasiallisia aina-esiintymisiä ja ei-koskaan-esiintymisiä? Vaikka en halveksikaan intuitiota, tässä täytynee kysyä: kenen intuitiot? Eri ihmisyksilöiden intuitiot käyvät usein ristiin, emmekä ole kehittäneet vastaavanlaisia tarkistusmenetelmiä intuitioille kuin johtopäätöksille (formaalinen logiikka, epäformaalinen argumentaatio). Jos "metafyysinen välttämättömyys" tarkoittaa EI-LOOGISESTI ILMEISTÄ JA TOTTA välttämättömyyttä, väitän että sellaista ei ole.

Muistutan vielä määritelmästä: metafyysisesti välttämätön asiaintila on asiaintila, joka vallitsee kaikissa niissä maailmoissa, joiden olemassaolon METAFYSIIKKA SALLII. Mitä voivat olla METAFYYSISET TOSIASIAT, jotka sallivat tietynlaisen maailman olemassaolon tai kieltävät toista olemasta olemassa? Miten olemme saaneet tietoomme nämä tosiasiat? Emme empiirisesti -- aistihavainnoilla tai introspektiolla -- koska "metafyysisellä välttämättömyydellä" tarkoitetaan vahvempaa välttämättömyyttä kuin havaintojen paljastama "tässä-maailmassa-toistaiseksi-aina-esiintyneisyys". Jäljelle jäävät logiikka ja intuitio. Eikö olisi yksinkertaisempaa ja rehellisempää puhua "maailmoista, joiden olemassaolo EI OLE LOOGISESTI EIKÄ INTUITIIVISESTI MAHDOTONTA" kuin "maailmoista, joiden olemassaolon metafysiikka sallii"?

Eräs "metafyysinen välttämättömyys"

Välttämättömyyttä siihen, että moraalinen vääryys supervenoi luonnollisia ominaisuuksia, on perusteltu tähän tapaan*: on mahdotonta, että teon moraalinen vääryys olisi riippumatonta teon luonnollisista (aisteilla tai introspektiolla havaittavista) ominaisuuksista. Pidämme ilmeisenä, että jos kahdella teolla on samat luonnolliset ominaisuudet, ne ovat molemmat väärin tai molemmat oikein. Mehän arvioimme tekojen vääryyttä ja oikeellisuutta sen perusteella, mitkä ovat niiden luonnolliset ominaisuudet (kuten kärsimykseenjohtavuus, tai vaihtoehtoisia tekoja suurempaan/laajempaan kärsimykseen johtavuus). Katsomme siis, että teon oikeellisuus/vääryys RIIPPUU teon (seurausten) luonnollisista ominaisuuksista.

Toisaalta katsomme, että esimerkiksi vääryyttä ei voida SAMASTAA mihinkään teon/seurauksen luonnolliseen ominaisuuteen. "Väärä" ei tarkoita vain "kärsimystä aiheuttavaa", vaan "sellaista mitä EI SAA tehdä (KOSKA se aiheuttaa kärsimystä?)". Ergo: vääryys esiintyy aina tiettyjen luonnollisten ominaisuuksien YHTEYDESSÄ, mutta on ERI ASIA kuin ko. luonnolliset ominaisuudet = vääryys SUPERVENOI, PÄÄLTÄÄ luonnollisia ominaisuuksia.

Väite vääryyden supervenienssin "metafyysisestä välttämättömyydestä" lähtee siis siitä, että OLEMME VALMIITA PUHUMAAN "vääryydestä" vain, jos supervenienssiä esiintyy. (Silti ei voida sanoa, että TARKOITTAISIMME "väärällä" jotakin supervenienttiä, niin että vääryyden supervenienssi olisi käsitteestä seuraava looginen välttämättömyys.)

Itse en pidä tätä analyysiä pätevänä -- sen väittämää välttämättömyyttä toteennäytettynä. (Vai pitäisikö minun sanoa: en usko sen KAIKILLE ILMEISEKSI TEHTÄVISSÄ OLEVAAN välttämättömyyteen?) Kuten suluissa totesin, se ei ole käsitteellinen välttämättömyys, analyyttisesti totta. Siksi voidaan kysyä: OLEMMEKO OIKEASSA kieltäytyessämme tunnustamasta mitään ei-supervenienttiä (luonnollista) ominaisuutta vääryydeksi? Entä jos "vääryyden" tai "ei-saamisen-tehdä" lähempi analyysi paljastaisi, että vääryys onkin samastettavissa joihinkin luonnollisiin ominaisuuksiin? Moraalisen "ei-saamisen" määrittelyvaikeus on tunnustettu tosiasia.

Epäilen, että "metafyysisestä välttämättömyydestä" puhutaan yleensäkin yhteyksissä, joissa käsitteet kaipaavat lisäanalyysiä. 
Viite

* Sayre-McCord, Geoffrey (toim., 1988): Essays on Moral Realism. Tekstissä Blackburn, Simon: "Supervenience Revisited" sekä "metafyysisen välttämättömyyden" määritelmä että vääryys-supervenienssin perustelu. Monella tavalla lukemisen arvoinen kirja, joskin itse arvostan enemmän Peter Railtonin naturalistista reduktionismia: oikea toimintatapa on sellainen, joka johtaa vaihtoehtoisia toimintatapoja enempään ei-moraaliseen hyvään kaikki kokijat tasavertaisina huomioonottaen. Tämä on tietenkin revisionistinen määritelmä (poikkeaa yleisestä "väärän" tulkinnasta), mutta Railton puolustaa sitä neuvokkaasti: käsitteen revisionistista määritelmää voi pitää säilyttävänä/vahvistavana (vindicative, vastakohta eliminative), jos se vahvistaa ennemmin kuin heikentää varmuuttamme siitä, että tarkoitettu asia (tässä moraalinen vääryys) on olemassa.

--Sähköyliherkkyyteni vuoksi en ole pystynyt lukemaan lukijapalautetta, mutta yhteydenottoa voi yrittää tänne: tosioita@gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti