tiistai 23. syyskuuta 2014

syyn käsite ja Hume

Syy-seuraussuhteen käsite ja Hume

David Hume katsoi -- tai niin olen tulkinnut -- että mielikuvamme syy-seurausjatkumosta (kuten tulitikun raapaisusta ja liekin syttymisestä) on vain mielikuva siitä, että objektia tai tapahtumaa X aina seuraa objekti tai tapahtuma Y. Hän katsoi että meillä ei, syy-seuraussuhdetta ajatellessamme, ole mielikuvaa muusta seuraamisen "välttämättömyydestä" kuin aina-seuraamisesta. Tämä on mielestäni intuitiivisesti epäuskottavaa.
   Näen: X:n ja Y:n toisiaan-seuraamisen kuvittelu ei vielä ole syy-yhteyden kuvittelua. Voin kuvitella toisiaan seuraavat X:n ja Y:n kuvitellen, että Y syntyy X:n jälkeen "itsestään" tai "tyhjästä". Syy-seuraussuhteen käsitteemme näyttäisi siis olevan enemmän kuin pelkän objektien tai tapahtumien toisiaan-seuraavuuden käsite.
   Toisaalta -- kuten Hume kysyi -- miten meillä voisi olla muuta "syyn", "seurauksen" tai "välttämättömyyden" mielikuvaa kuin mielikuva siitä mitä olemme havainneet: X:n ja Y:n (ainaisesta) toisiaan-seuraamisesta? (Pystymme havaitsemaan myös loogisia välttämättömyyksiä, mutta niitä emme tyypillisesti havaitse syy-seurausketjuissa, joissa syy edeltää seurausta. Käytän Humen esimerkkiä: biljardipallon 1 törmäys palloon 2 sysää pallon 2 liikkeeseen. Tähän ei ole loogista välttämättömyyttä: voidaan ristiriidattomasti kuvitella, että pallo 2 jää törmäyksessä paikalleen ja pysäyttää pallon 1 tai saa sen kimpoamaan lähtösuuntaansa.)
   Sovitan tämän ristiriidan tai omituisuuden näin: nähtyäni tarpeeksi monta kertaa Y:n seuraavan (poikkeuksetta) X:ää alan kokea, että X:stä putkahtaa Y (tulitikun raapaisusta liekki). Y ei tule vain X:n jälkeen, vaan X:stä.
   Alan kokea, että X ja Y eivät vain irrallisina seuraa toisiaan, vaan että X:llä on se ominaisuus, että siitä (aina) putkahtaa Y. Tämä on nähdäkseni se "yhdysside", jonka koemme esiintyvän syyn ja seurauksen välillä -- se, minkä koemme olevan olemassa X:n ja Y:n toisiaan-seuraavuuden lisäksi.
   Näen siis, että syy-seuraussuhteen (luonnollinen, ei-tieteellinen) käsitteemme on enemmän kuin säännöllisen seuraavuuden käsite: X:n poikkeuksettoman Y:n-putkauttamisen (Y:hyn-johtamisen) käsite.

Elizabeth Anscombe on kuuluisassa virkaanastujaispuheessaan (1971 -- oma lähteeni: Syy, toim. Gylling, Niiniluoto & Vilkko, Gaudeamus, Helsinki 2007; s. 240--) arvostellut Humen ajatusta, että emme voi koskaan havaita kausaliteettia yksittäisessä tapauksessa: "Tämän sanoja ei hyväksyisi mitään 'kausaalisuuden havaitsemiseksi'." Anscombe antaa esimerkkejä kausaalisista käsitteistä: "raapaista, työntää, kastella, kantaa, syödä, polttaa, kaataa, välttää, puristaa, nostaa meteli, tehdä paperiveneitä, satuttaa".
   Ymmärrän Anscomben luettelemat kausaaliset käsitteet esimerkeiksi siitä, että teko (tai tapahtuma) pitää sisällään aiheutumisen: raapaisu on naarmun tekemistä. Tällöin jo teon havaitseminen on aiheuttamisen havaitsemista. Itse katson, että raapaisun voi määritellä myös "kynnen vetämiseksi pitkin esineen pintaa". Jos näin on, on olemassa erikseen raapaisu (kynnen vetäisy) ja naarmun syntyminen -- raapaisu voidaan kuvitella myös ilman naarmun syntymistä. Vastaavasti (ihmisen) työntämispyrkimys ja lihassupistus voidaan erottaa "työnnetyn" esineen liikkumisesta.
   Näiden esimerkkien valossa on oikeutettua sanoa yksittäisissä tapauksissa vain, että X edeltää Y:tä: emme näe kausaalisuutta yksittäisessä tapauksessa.
   Asiaa on kenties syytä tutkia enemmän: onko raapaisu vetäisy pitkin esineen pintaa vai esineen sisällä lähellä pintaa? Tai: pystymmekö havaitsemaan yksittäisessä tapauksessa, että tuuli taivuttaa ruohonkorsia tai että polkupyörä tekee jäljet hiekkaan? Tuuli eli ilman liike on kuviteltavissa myös ilman ruohonkorsien taipumista; pyörän kulku hiekkamaalla on kuviteltavissa ilman jäljen syntyä. Kokemus opettaa kuitenkin, että aineen muutoksia ei juuri tapahdu itsestään. Siksi on luontevaa ajatella, että tuuli joka koskettaa ruohonkorsia taivuttaa ruohikkoa, ja että pyöränrenkaat, jotka koskettavat hiekkaa, synnyttävät jäljet hiekkaan.
   Selvempää on, että emme yksittäisessä tapauksessa voi nähdä oman määritelmäni mukaista aiheuttamista: X:n poikkeuksetonta Y:n-putkauttamista (Y:hyn-johtamista).


Yhteydenotot 044-282 2525 (sms:t) -- en osaa avata kommenttilaatikkoa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti