Tekstiluettelo löytyy kolme lyhyehköä tekstiä tästä alaspäin.
Vaikein metafyysinen kysymys, jota olen pohtinut, on: miksi maailmankaikkeudessa tapahtuu muutoksia (aineessa liikettä)? Eikö olisi mahdollista (loogisesti mahdollista*), että kaikki pysyisi samanlaisena?
Ehkä tämä tekisi liikkeestä välttämätöntä: 1) kaikki pysyy mahdollisimman samanlaisena 2) tajuntojemme takainen aine** on (kuin) näkökenttä, jossa on suuri määrä vierekkäisiä (väri)pisteitä (toisaalla tässä blogissa puolustan panpsykististä kantaa***) - ja vierekkäisyys (vierekkäisyyden kokemus?) syntyy (katseen?) liikkeestä, joka alkaa ehkä kentän keskipisteestä ja leviää muihin väripisteisiin sen ympärille.
Siis: vierekkäisyyden säilyminen edellyttää ehkä jatkuvaa liikettä - ja kuten sanoin, kaikki pysyy mahdollisimman samanlaisena, eli vierekkäisyyden on säilyttävä.
Maailmankaikkeuden liike on siis loogisesti välttämätöntä, jos 1) kaikki pysyy mahdollisimman samanlaisena (jolloin pisteiden vierekkäisyyskin säilyy) 2) vierekkäisyys edellyttää liikettä. Mutta onko kohta 1) loogisesti välttämätön?
Eikö esimerkiksi punainen piste voisi muuttua siniseksi pisteeksi - eikö tämä olisi loogisesti mahdollista? Ehkä ei. Jos tietyssä kohdassa näkökenttää esiintyy ensin punainen ja sitten sininen piste, voiko sanoa, että punainen muuttuu siniseksi - että sininen syntyy (muodostuu) punaisesta pisteestä?
Ei voi! Ihmisen voisi ehkä muuttaa mäyräksi, jos ihmisen solut aseteltaisiin uuteen järjestykseen (tai atomit, jos lajien solut ovat liian erilaisia). Mutta sininen piste ei voi muodostua punaisista - saati yhdestä punaisesta - pisteestä. (Sinisen punaisista pisteistä "muodostuminen" tarkoittaisi nähdäkseni sitä, että näemme sinistä katsoessamme myös sen osat, punaiset pisteet.)
Tähänkin voi väittää vastaan: mutta muuttuvathan näkökenttämme pisteetkin jatkuvasti toisenlaisiksi. Itse väitän tähän vastaan: on ajateltavissa, että kokemamme väripisteet ovat vain hetken aikaa kosketuksissa aivoihimme (ja siis osa tietoisuuttamme) ja poistuvat sieltä saman tien (samanvärisinä kuin olivatkin). Vain se muuttuu, mikä on yhteydessä aivoihin ja osa tietoisuuttamme. Ja äsken kokemamme väripisteet jättivät aivoihimme (työ-)muistijäljen, niin että muun muassa koemme näkökenttämme muuttuvan.
Siis: punainen ei voi muuttua siniseksi, sininen muodostua punaisesta - mutta eikö olisi loogisesti mahdollista, että punainen piste vaihtuisi siniseen? Hm. Mutta jos onkin, voisiko olla niin, että tilanteet eivät muutu, koska niillä ei ole mitään syytä muuttua? Asiaa täytynee vielä pohtia.
* Ainoa välttämättömyys, jonka pystymme havaitsemaan, on looginen välttämättömyys. (Voimme toki havaita esim. sen "välttämättömyyden", että tulitikun raapaisu ((sopivissa olosuhteissa)) välttämättä = aina johtaa tulen syttymiseen, mutta siinä yhteydessä emme havaitse sitä, mikä tekee tulen syttymisestä välttämätöntä. Vain loogisen välttämättömyyden yhteydessä havaitsemme, miksi X:ää tai X:stä seuraa Y.) Koska ainoa väistämättömäksi-tekeminen, jonka pystymme havaitsemaan, on looginen väistämättömyys, voimme tarkoittaa väistämättömyydellä vain loogista väistämättömyyttä. (Ollapa Wittgenstein ja voida vain todeta, että ainoa välttämättömyys on looginen välttämättömyys! Koska en ole, voin vain todeta intuitioni sanovan, että looginen välttämättömyys on ainoa mahdollinen välttämättömyys.)
** Aistimustemme aiheuttaja-jokin - välittömästi aiheuttava tai välillisesti (jokin voi vaikuttaa ensin muuhun aineeseen, sitten muu aine aistimuksiimme).
***Eli kantaa, että ainekin (aistimustemme aiheuttaja) muodostuu kokemuksista (aistimuslaatuelementeistä, ellei kompleksisemmista mielensisällöistä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti