suuttumuksen hallinta

Suuttumus ja väkivalta

(mielenhallintakeinoja ja keittiöpsykologiaa)

 

yhteydenotot: 044-282 2525 (sms:t)

 

Mistä suuttumus syntyy? Kyllä: siitä, että suuttumuksen kokija on tyytymätön johonkin tekoon (ehkä tilanteeseenkin). Mutta milloin tyytymättömyys johtaa juuri suuttumukseen, ei esimerkiksi suruun?

   Moni suuttuu, jos huomaa esimerkiksi omaisuuttaan varastettavan tai lasta lyötävän -- silloin, kun pitää jotakin tekoa vääränä. Itsetarkkailun pohjalta sanon: suutun silloin, kun haluan että edessäni tehtävää tekoa ei tehtäisi ja pidän mielessäni kiinni ajatuksesta, että sitä ei saa tehdä.

   Pidän mielessäni ajatusta "ei tuota tekoa" niin kauan kuin teko kestää, tai ainakin niin kauan kuin jaksan pitää kiinni yhdestä ajatuksesta.

   Pitäessäni kiinni ajatuksestani tunnen kuin paine kasvaisi minussa (kiinnipitäminen käy työlääksi) ja haluan purkaa sen väkivaltana pahantekijää kohtaan -- häntä kohtaan ehkä siksi, että ajattelen vain häntä ja hänen tekoaan.

   Suuttumukseni ja väkivaltaimpulssini häviävät heti, kun myönnän itselleni täysin, että teko tapahtuu -- en haraa sitä vastaan "ei saa tehdä"-ajatuksellani. (Vanha kunnon kymmeneen laskeminenkin toimii ehkä siksi, että se korvaa "ei saa tehdä"-ajatuksen toisilla.) Suuttumuksen loppu ei merkitse, että hyväksyisin teon. Minä vain myönnän teon tapahtumisen lähtötilanteeksi. Haluan edelleen hävittää teon tai sen seuraukset ja saatan olla kuohuksissani niistä.

   Kuten todettu, suutumme helposti teoista joita pidämme väärinä. Emme kuitenkaan vain niistä -- muuten olisi myös vaikeaa selittää eläinten suuttumus ja väkivaltaisuus.

   Uskon, että eläin suuttuu silloin, kun sen odotukset (ennustukset) eivät täyty. Jos koira huomaa vastaan tulevan, ystävälliseltä vaikuttavan ihmisen, se saattaa odottaa että kyseinen ihminen silittäisi sitä tai muuten huomioisi sen ja suutahtaa, kun tämä kulkeekin muitta mutkitta ohi. (Koira pitää ehkä kiinni ajatuksestaan siitä, mitä se odottaa = mitä on oltava, ei siitä, mikä on ja mitä ei saa olla?) Uroshirvi saattaa suuttua huomatessaan asuinsijoillaan toisen uroksen, jos se on odottanut saavansa olla siellä rauhassa -- tämä on tietenkin vain spekulointia.

   Ihmisen yleisen ärtymisherkkyyden voisi selittää samaa kautta. Ärtymisherkkä suuttuu arjen yllättävistä mutkista (liikenteessä, kahvilajonossa...) koska hän odottaa että kaikki sujuu yksinkertaisesti ja niin kuin on aina sujunut -- koska hänellä on mielessään ajatus siitä, miten arki yleensä sujuu, eikä hän saa mieltään mukautumaan siihen, miten se todellisuudessa (nyt) sujuu. Ärtymystä voikin hallita toteamalla itselleen, että tilanne on nyt tällainen. Ainakin oma kokemukseni sanoo näin.

   Uskallan yleistää ajatukseni suuttumuksen synnystä ja hallinnasta, koska intuitioni sanoo niitä yleispäteviksi. Minusta näyttää ilmeiseltä, että väkivaltaimpulsseihin liittyvä paineen tunne voi syntyä vain takertumisesta johonkin ajatukseen. Jos jollakulla on muita kokemuksia, kuuntelen niitä mielelläni.