Pari huomautusta ajan harhaluonnetta vastaan

Jos olen oikein käsittänyt, Immanuel Kant katsoi, että aikaa (ja muutoksia) on olemassa vain kokemuksissamme. (Kant taisi perustella tätä sillä, että niin ääretön kuin äärellinen aikajatkumo ovat mahdottomuuksia.) Myös Einstein taisi olla tällä kannalla.
   Nyt: muistini sanoo, että osaan erilaisia taitoja - lukutaidon, liikkumistaitoja, kielitaitoja, toisten hyvällä tuulella pitämisen taitoja - sitä paremmin, mitä enemmän (kauemmin) olen harjoitellut ja ajatellut niitä. Näyttää siis siltä, että ajan kuluessa taitoni karttuvat.
   Jos kaikki olisi yhtäaikaista - jos olisi vain "yksi hetki" (jonka "aikana" subjektilla olisi harha ajan kulumisesta) - miten oppiminen olisi mahdollista? Näyttäisi siltä, että ainakin tietoisilla olennoilla on eriaikaisia kokemuksia.
   Voi myös kysyä, miten oppiminen olisi mahdollista, ellei meillä olisi säännönmukaisuuksien kokemuksia (jotka ovat ulkopuolisen maailman sännönmukaisuuksien aiheuttamia!). Esimerkkinä säännönmukaisuuden ja oppimisen yhteydestä: kielen oppiminen edellyttää sitä, että kyseinen kieli pysyy jatkuvasti jotakuinkin samana.
   Säännönmukaisuuden kokemista on myös se, että kävelemällä tiettyä reittiä päädyn aina samaan (suunnilleen samannäköiseen) paikkaan - ja kaikki reitin kohdat pysyvät samassa järjestyksessä. Kolmas esimerkki havaituista säännönmukaisuuksista on luonnonlait.
   Ainakin minusta tuntuu uskottavimmalta selitykseltä näille havaituille säännönmukaisuuksille se, että on olemassa karkeasti samanlaisena pysyvä ulkomaailma, joka tuottaa meissä aistimuksia samanlaisehkona pysyvästä "maailmasta" (joksi koemme aistimuksemme). Tämä näyttää minusta uskottavammalta mahdollisuudelta kuin se, että mielensisältöni (kokemukseni) vaihtelevat omasta voimastaan niin paljon (hetkestä toiseen) ja niin säännönmukaisesti kuin tekevät.
   Kun tässä esittämäni ajatukset yhdistetään, näyttä uskottavimmalta, että myös tajuntojemme ulkopuolisessa maailmassa tapahtuu muutoksia (jotka aiheuttavat kokemustemme muutoksia) - ja on siis aikaa.

- Aikaisemmassa, ajan alkua ja loppua käsittelevässä tekstissäni, osoitan mielestäni sen, että (toisin kuin Kant esitti) jo-olemassaolleiden hetkien jatkumo voi ristiriidattomasti olla äärellinen.