Tekstiluettelo löytyy heti tämän tekstin alapuolelta.
Psykoanalyyttisessa puheessa ja arkipuheessa väitetään joskus, että inhimillistä energiaa (varsinkin "seksuaalista energiaa*) voidaan "purkaa" tai "suunnata" erilaisiin toimintoihin. Katson, että tämä on ongelmallinen väite.
Inhimillisellä "energialla" tarkoitetaan nähdäkseni jotakin, mikä tuottaa jotakin toimintaa tai jonkin toiminnon (kuten seksuaalisen nautinnon). Tai, täsmällisemmin: energiaa voidaan katsoa olevan (yksilöllä) silloin, kun jokin toiminto syntyy.
Jos energiaa on, toiminto tapahtuu jo - sitä ei voi enää suunnata muuhun toimintoon.
Vai olisiko mahdollista, että energia (tai jokin aivosähkötapahtuma, "jolla" on energiaa) tuottaa jonkin toiminnon viiveellä, jolloin aivosähkötapahtuma tai yksilö voi valita, mihin suuntaa energiansa?
Arkijärjellä kuvittelisin, että jos jokin tapahtuma aiheuttaa toisen (tekee toisen ((loogisesti**?)) välttämättömäksi), se aiheuttaa tämän heti esiintyessään. Siksi pidän viiveellisen energian suuntaamista ainakin epätodennäköisenä.
Edelleen: jos jokin tapahtuma tekee toisen välttämättömäksi, eikö se välttämättä tee jonkin tietyn tapahtuman välttämättömäksi? (No - en tiedä, mitä kvanttifyysikot sanoisivat tähän.)
Jotkut väittävät pystyvänsä sublimoimaan seksuaalisen energiana, mutta tämä voisi olla mahdollista selittää muutenkin kuin energiateorialla.
Oma kokemukseni sanoo, että tyydyttämätön seksihalu on voitettavissa kuvittelemalla, että olen juuri saamaisillani seksiä. Tämä saa halun laukeamaan (ja johtaa hetkelliseen nukahtamiseen***) sekä estää sitä kääntymästä ahdistuskohtaukseksi (kuten tapahtuu, jos yritän voittaa halun tahdonvoimalla). Olen myös kuullut, että joillakin matkustaminen johtaa halun laukeamiseen.
* Halu tuntuu "energialta" kai ainakin siksi, että se tuntuu olevan johtamaisillaan seksuaaliseen toimintaan.
** Toisaalla olen esittänyt, että (aineen) muutokset (liike) syntyisivät siitä, että kaikki pysyy niin samanlaisena kuin mahdollista - että näkökentän (tai sen kaltaisen aineen) pisteiden vierekkäisyyden kokemus syntyy jonkin (katseen?) liikkumisesta alkupisteestä eri suuntiin sen ympärille. Tätä voisi sanoa loogisesti välttämättömäksi sillä alkuehdolla, että kaikki pysyy mahdollisimman samanlaisena.
*** Eli tekniikkaa ei kannata käyttää esimerkiksi lentokonetta ohjatessaan.
