Useimmat (filosofit ja ei) näyttäisivät uskovan, että aineen elementeillä (atomeilla, kvarkeilla, aalloilla...) ei ole laatua, kuten punainen tai vihreä, makea tai hapan - vaan että kokemuslaatuja* syntyy vain aivoissa tai hermostoissa. Tätä sanotaan laatujen emergenssiksi laaduttomasta. (Mm. Kari Enqvist on esittänyt, että aine aivojen ulkopuolella on "vain ykkösiä ja nollia".)
Emergenssillä tarkoitetaan sitä, että 1) jollakin kokonaisuudella on ominaisuus jota osasilla ei ole 2) "uusi" ominaisuus (tässä: laatu) ei ole vain osien summa 3) "uusi" ominaisuus ei synny niin, että kokonaisuus putkauttaisi sisältään uuden ominaisuuden/olion (punaisen pisteen tms.) - vaan laatu jollakin tavalla muodostuu osasten kokonaisuudesta - ainakin minun sanatajuni mukaan. (Siitä, että jokin kokonaisuus "putkauttaisi sisältään" jonkin laatupisteen, seuraisi ainakin, että laatupiste pysyy olemassa, vaikka kokonaisuus (jokin aivosähkötoiminto?) lakkaisi olemasta.)
-Huomautan, että tässä tekstissä en puhu muista emergenssin tapauksista kuin laatujen emergentistä synnystä.
Onko siis mahdollista, että jokin laatuelementti muodostuu laaduttomista ja tyhjistä pisteistä?
Ilmeistä on ainakin, että emme näe esimerkiksi punaisen pisteen tai läiskän muodostuvan laaduttomista ja tyhjistä pisteistä. Sillä, että jokin läiskä muodostuu pisteistä, voidaan tarkoittaa sitä, että näemme läiskän ja pisteet, joista se muodostuu. (Muodostumisen käsite on epäilemättä syntynyt kokemuksistamme.) Tai voimme tarkoittaa jotakin samanlaista, mutta ei kenenkään/minkään kokemaa.
Olisiko mahdollista, että punainen piste muodostuu tiedostamattomista laaduttomista ja tyhjistä pisteistä? (Ehkä koetuista, mutta ei tiedostetuista. Jonkin tiedostaminen tai siihen keskittyminen edellyttää nähdäkseni ainakin koettua aikajatkumoa.)
On mahdotonta kuvitella jotakin laadutonta. Siksi - jotta asia olisi kuviteltavissa - puhun siitä, voisiko punainen teoriassa muodostua mustista ja valkoisista osista.
Se, että jokin laatu (P) muodostuisi toisenlaatuisista (M ja V) osista, merkitsisi ainakin, että on olemassa sekä P että M ja V pisteitä tms.
Ensiksi voitaisiin kuvitella, että on olemassa vierekkäisiä mustia ja valkoisia pisteitä. Mutta jos joku näkee musta-valkoisen läiskän, eikö ole teoriassakin mahdotonta, että hän näkee saman läiskän punaisena?
Entä jos joku näkisi ajallisesti peräkkäisiä mustia ja valkoisia pisteitä, ja niistä muodostuisi punaisen kokemus? Kuviteltakoon, että kokija tiedostaa vain punaisen pisteen. Jos näin on, onko oikeutettua sanoa, että ko. punainen piste muodostuu mustasta ja valkoisesta? Jos näitä ei tiedosteta, millä tavalla ne ovat osa punaista? Jos osasia ei koeta, eikö tällöin ole kysymys siitä, että tiedostamaton jokin putkauttaa sisuksistaan punaisen (mikäli tämä on sen uskottavampaa)?
Voimme ehkä nähdä, että violetti pinta tai piste muodostuu sinisestä ja punaisesta. (Toisaalta: näemmekö tämän ennen kuin meillä on kokemuksia värien sekoittamisesta?) Mutta miten kaikkitietävä olentokaan voisi nähdä, että jokin väripinta muodostuu laaduttomista pisteistä? Eikö ole ilmeistä, että laadutonta ja tyhjää sekoittamalla ei synny punaista? Että punainen ei ole jotakin laaduttoman ja tyhjän väliltä?
Sitäpaitsi: entä ajatus aineesta laaduttomina "ykkösinä ja nollina" (jonakin ja tyhjänä)? Jos elementillä ei ole laatua, miten se eroaa tyhjästä? Osittain näistä syistä uskon, että kaikki aine-elementitkin ovat laatuelementtejä. Yksityiskohtaisemmin puolustan kantaa aineen välttämättömästä laatumaisuudesta tekstissäni "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi", maaliskuu 2016.
* Koettuja tai ei-koettuja laatuja, mutta olemassaolevia.
