Inhimillisen energian "purkamisen" tai "suuntaamisen" mahdottomuudesta IV

Psykoanalyyttisessa puheessa ja arkipuheessa väitetään joskus, että inhimillistä energiaa (varsinkin "seksuaalista energiaa*) voidaan "purkaa" tai "suunnata" erilaisiin toimintoihin. Katson, että tämä on ongelmallinen väite.

Inhimillisellä "energialla" tarkoitetaan nähdäkseni jotakin, mikä tuottaa jotakin toimintaa tai jonkin toiminnon (kuten seksuaalisen nautinnon). (Toisinaan "energialla" tarkoitetaan sitä, että yksilö "jaksaa" tehdä ja toimia, mutta tämä ei selvästikään ole sellaista energiaa, jonka tarvitsisi "purkautua".) Tai, täsmällisemmin: energiaa voidaan katsoa olevan (yksilöllä) silloin, kun jokin toiminto syntyy.

Jos energiaa on, toiminto tapahtuu jo - sitä ei voi enää suunnata muuhun toimintoon. 

Vai olisiko mahdollista, että energia (tai jokin aivosähkötapahtuma, "jolla" on energiaa) tuottaa jonkin toiminnon viiveellä, jolloin aivosähkötapahtuma tai yksilö voi valita, mihin suuntaa energiansa?

Arkijärjellä kuvittelisin, että jos jokin tapahtuma aiheuttaa toisen (tekee toisen ((loogisesti**?)) välttämättömäksi), se aiheuttaa tämän heti esiintyessään. Siksi pidän viiveellisen energian suuntaamista ainakin epätodennäköisenä.

Edelleen: jos jokin tapahtuma tekee toisen välttämättömäksi, eikö se välttämättä tee jonkin tietyn tapahtuman välttämättömäksi? (No - en tiedä, mitä kvanttifyysikot sanoisivat tähän.)

Jotkut väittävät pystyvänsä sublimoimaan seksuaalisen energiana, mutta tämä voisi olla mahdollista selittää muutenkin kuin energiateorialla. 

Oma kokemukseni sanoo, että tyydyttämätön seksihalu on voitettavissa kuvittelemalla, että olen juuri saamaisillani seksiä. Tämä saa halun laukeamaan (ja johtaa hetkelliseen nukahtamiseen***) sekä estää sitä kääntymästä ahdistuskohtaukseksi (kuten tapahtuu, jos yritän voittaa halun tahdonvoimalla). Olen myös kuullut, että joillakin matkustaminen johtaa halun laukeamiseen. 

* Halu tuntuu "energialta" kai ainakin siksi, että se tuntuu olevan johtamaisillaan seksuaaliseen toimintaan.

** Toisaalla olen esittänyt, että (aineen) muutokset (liike) syntyisivät siitä, että kaikki pysyy niin samanlaisena kuin mahdollista - että näkökentän (tai sen kaltaisen aineen) pisteiden vierekkäisyyden kokemus syntyy jonkin (katseen?) liikkumisesta alkupisteestä eri suuntiin sen ympärille. Tätä voisi sanoa loogisesti välttämättömäksi sillä alkuehdolla, että kaikki pysyy mahdollisimman samanlaisena.

*** Eli tekniikkaa ei kannata käyttää esimerkiksi lentokonetta ohjatessaan.

Voiko aistimuslaatu syntyä laaduttomasta aineesta (emergenssistä - moneskolie versio)

Useimmat (filosofit ja ei) näyttäisivät uskovan, että aineen elementeillä (atomeilla, kvarkeilla, aalloilla...) ei ole laatua, kuten punainen tai vihreä, makea tai hapan - vaan että kokemuslaatuja* syntyy vain aivoissa tai hermostoissa. Tätä sanotaan laatujen emergenssiksi laaduttomasta. (Mm. Kari Enqvist on esittänyt, että aine aivojen ulkopuolella on "vain ykkösiä ja nollia".)

Emergenssillä tarkoitetaan sitä, että 1) jollakin kokonaisuudella on ominaisuus jota osasilla ei ole 2) "uusi" ominaisuus (tässä: laatu) ei ole vain osien summa 3) "uusi" ominaisuus ei synny niin, että kokonaisuus putkauttaisi sisältään uuden ominaisuuden/olion (punaisen pisteen tms.) - vaan laatu jollakin tavalla muodostuu osasten kokonaisuudesta - ainakin minun sanatajuni mukaan. (Siitä, että jokin kokonaisuus "putkauttaisi sisältään" jonkin laatupisteen, seuraisi ainakin, että laatupiste pysyy olemassa, vaikka kokonaisuus (jokin aivosähkötoiminto?) lakkaisi olemasta.)

-Huomautan, että tässä tekstissä en puhu muista emergenssin tapauksista kuin laatujen emergentistä synnystä.

Onko siis mahdollista, että jokin laatuelementti muodostuu laaduttomista ja tyhjistä pisteistä?

Ilmeistä on ainakin, että emme näe esimerkiksi punaisen pisteen tai läiskän muodostuvan laaduttomista ja tyhjistä pisteistä. Sillä, että jokin läiskä muodostuu pisteistä, voidaan tarkoittaa sitä, että näemme läiskän ja sen sisältämät pisteet. (Muodostumisen käsite on epäilemättä syntynyt kokemuksistamme.) Tai voimme tarkoittaa jotakin samanlaista, mutta ei kenenkään/minkään kokemaa.

Olisiko mahdollista, että punainen piste muodostuu tiedostamattomista laaduttomista ja tyhjistä pisteistä? (Ehkä koetuista, mutta ei tiedostetuista. Jonkin tiedostaminen tai siihen keskittyminen edellyttää nähdäkseni ainakin koettua aikajatkumoa.)

On mahdotonta kuvitella jotakin laadutonta. Siksi - jotta asia olisi kuviteltavissa - puhun siitä, voisiko punainen teoriassa muodostua mustista ja valkoisista osista.

Se, että jokin laatu (P) muodostuisi toisenlaatuisista (M ja V) osista, merkitsisi ainakin, että on olemassa sekä P että M ja V pisteitä tms.

Ensiksi voitaisiin kuvitella, että on olemassa vierekkäisiä mustia ja valkoisia pisteitä. Mutta jos joku näkee musta-valkoisen läiskän, eikö ole teoriassakin mahdotonta, että hän näkee saman läiskän punaisena?

Entä jos joku näkisi ajallisesti peräkkäisiä mustia ja valkoisia pisteitä, ja niistä muodostuisi punaisen kokemus? Kuviteltakoon, että kokija tiedostaa vain punaisen pisteen (kuten todellisuudessakin tiedostamme). Jos näin on, onko oikeutettua sanoa, että ko. punainen piste muodostuu mustasta ja valkoisesta? Jos näitä ei tiedosteta, millä tavalla ne ovat osa punaista? Jos osasia ei koeta, eikö tällöin ole kysymys siitä, että tiedostamaton jokin putkauttaa sisuksistaan punaisen (mikäli tämä on sen uskottavampaa)?

Voimme ehkä nähdä, että violetti pinta tai piste muodostuu sinisestä ja punaisesta. (Toisaalta: näemmekö tämän ennen kuin meillä on kokemuksia värien sekoittamisesta?) Mutta miten kaikkitietävä olentokaan voisi nähdä (tai tietää**), että jokin väripinta muodostuu laaduttomista pisteistä? Eikö ole ilmeistä, että laadutonta ja tyhjää sekoittamalla ei synny punaista? Että punainen ei ole jotakin laaduttoman ja tyhjän väliltä?

Sitäpaitsi: entä ajatus aineesta laaduttomina "ykkösinä ja nollina" (jonakin ja tyhjänä)? Jos elementillä ei ole laatua, miten se eroaa tyhjästä? Osittain näistä syistä uskon, että kaikki aine-elementitkin ovat laatuelementtejä. Yksityiskohtaisemmin puolustan kantaa aineen välttämättömästä laatumaisuudesta tekstissäni "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi", maaliskuu 2016.

* Koettuja tai ei-koettuja laatuja, mutta olemassaolevia.

** Vaikka emme edes ottaisi huomioon, että laadutonta on mahdotonta nähdä. (Voisiko jokin jumala tiedostaa laaduttoman aineen liikkeen?)

 

Eläimillekin kuuluu oikeuksia - äärilyhyesti

Katson että on todistettavissa, että ei-inhimillisilläkin eläimillä on (ainakin enimmäkseen) oikeus onnellisuuteen ja vapauteen. Pohjimmainen perusteluni on, että jos jokin eläin haluaa jotakin asiaa, eli kokee tärkeäksi ko. asian toteutumisen, niin on olemassa sen toteutumisen tärkeys. 

Siis: jos eläin kokee jotakin tärkeänä, kaikkien on myönnettävä, että ko. tärkeys on olemassa. Tässä mielessä haluttujen asioiden toteutumistärkeydet ovat yleispäteviä tosiasioita. Toisinaan eläimillä ilmeisesti on pakottavia haluja, eli (niiden mielissä) on olemassa pakottavia tärkeyksiä.

Edelleen: mitä pakottavampi halu, sen painavampi tärkeys. (Väitän, että yksi ylittämättömän pakottavista haluista on yksilön halu oman sietämättömän kärsimyksensä lakkaamiseen.)

Ja eläinten kokemista tärkeyksistä on johdettavissa ihmisen velvollisuuksia niitä kohtaan (halujen pitää tyydyttyä - varsinkin pakottavimpien halujen - moraalitoimijoiden ansiosta ellei ilman).

Perusteellisemmin (noin kymmenen liuskan voimin) puolustan näitä näkemyksiä blogitekstissäni "Moraalin ja eläinten oikeuksien yl-pät perusteista", toukokuu 2023. 

Aivotapahtuma ja värinkokemus "empiirisesti sama"? (Jaegwon Kimin filosofiasta) II

 Tekstiluettelo löytyy kaksi tekstiä tästä alaspäin.

Lähes kaikki materialistit ja fysikalistitkin (mitä en itse ole!) myöntävät, että tietty aivosähkötapahtuma ja punaisen värin kokemus eivät ole loogisesti sama asia.

Loogista samuutta on esimerkiksi se, että "poikamiehellä" ja "naimattomalla miehellä" tarkoitetaan samaa asiaa. "Punaisella" ja "aivosähkötapahtumalla A" ei selvästikään tarkoiteta samanlaista asiaa. Siis: jokin tunnistetaan punaiseksi eri piirteiden perusteella kuin aivosähkötapahtumaksi A. Siksi: siitä, että aivosähkötapahtuman A esiintyessä esiintyy aina punaisen värin kokemus, ei voida selittää loogisella samuudella.

Filosofi Jaegwon Kim on 1970-luvulla (Materialism and the Mind-Body Problem, toim. David Rosenthal) esittänyt, että jokin värinkokemus ja jokin aivosähkötapahtuma voisivat kuitenkin olla empiirisesti sama asia (=kokemus voisi osoittaa ne samaksi asiaksi).

Esimerkkinä empiirisestä samuudesta Kim antaa mm. tämän: "Taivaan väri on (sama kuin) sininen." Sanoisin, että lause tarkoittaa suunnilleen tätä: kun katsomme ulkoilmassa, päiväsaikaan, pilvettömällä säällä ylöspäin, näemme sinistä.

Tai: sinisellä on se ominaisuus, että se esiintyy taivaalla. Sinisellä on tietty, nimetty suhde taivaaseen. (Tietty, nimetty suhde johonkin, mikä olisi olemassa ilman sinistäkin.)

Samaan olioon voi kuulua sen (jonkinvärinen?) piste-/läiskä-/kappaleluonne ja sen suhde johonkin (kuten taivaalla-esiintyvyys). Mutta jos on kaksi pistettä, läiskää tai kappaletta, ne vaikuttavat ilmeisellä tavalla kahdelta eri oliolta (asialta). (Viittaako "aivosähkötapahtuma" pistemuodostelmaan tms., vai suhteeseen - pisteiden tms. keskinäisiin suhteisiin? Teksteissäni "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi"/"Aineen olemus" puolustan kantaa, että mitään - (sähkö)energiaakaan - ei voi olla ilman olioita, eikä ilman laatujakaan.)

Taivaan väri ja sininen voivat kokemusperäisesti osoittautua samaksi, koska taivaalle (ylöspäin jne.) katsoessamme näemme sinistä - koska näkyvällä sinisellä on tietty suhde näkyvään taivaaseen. Voisivatko punaisenkokemus ja (materialistien olemassaolevaksi uskoma) ei-kokemusluonteinen aivosähkötapahtuma A olla tässä mielessä samaksi havaittava asia? Voisiko olla näin: kun katsomme aivosähkötapahtumaa A, näemme punaista?

Ilmeisestikään ei. Emme voi katsoa aivosähkötapahtumaa sellaisena kuin se itsessään* on - elementtejä, joista aivosähkötapahtuma ja punaisenkokemus koostuu (mikäli materialismi on oikea kanta ja aine-elementit laaduttomia**) ja huomata, että ne koostuvat laaduttomista aine-elementeistä, energiasta tms. (Ja jos näkisimme sekä punaisen laadun että laaduttomat aine-elementit, eivätkö ne näyttäisi meistä kahdelta eri oliolta tai oliokasautumalta?) Emme taatusti näe punaisen osasia.

Laaduton aivosähkötapahtuma ja aistimus eivät voi ainakaan osoittautua samaksi (olla empiirisesti sama). Tai: enintään voitaisiin pitää niiden samuuden osoituksena sitä, että 1) tietyn aivosähkötapahtuman esiintyessä aina esiintyy tietty aistimuslaatu 2) uskomme maailmankaikkeuden aineen ja energian (ja kaiken) vakiosummaan - uskomme, että uutta ainetta/energiaa/olemassaolevaa ei koskaan synny (näennäisesti uuden - aistimuslaadunkokemuksen - täytyy muodostua vanhasta - aivojen aineesta tms.) 3) uskomme, että yksittäiset aine-elementit ovat laaduttomia.

Entä voisivatko aistimuslaatu ja aivosähkötapahtuma olla sama asia? Voisiko punainen olla aivosähkötapahtuman A väri? 

Materialismin mukaan aine-elementeillä ei ole mentaalisia ominaisuuksia, kuten väriä. Jotkut materialistit pitävät kuitenkin mahdollisena/totena, että kompleksisista ainemuodostelmista, kuten aivosähkötapahtumista, muodostuu aistimuslaadunkokemuksia. Tätä sanotaan emergentiksi materialismiksi, ja sitä olen vastustanut emergenssiä käsittelevissä teksteissäni (myös Lyhyt ehdotus todellisuudeksi/Aineen olemus-teksteissä, joissa puolustan panpsykismiä).

* Aine itsessään = jokin aistimustemme ja tajuntojemme ulkopuolinen, joka aiheuttaa meissä aistimuksia "ainekappaleista" yms. Toisinaan aiheuttaminen voi olla välillistä - aine-elementit vaikuttavat toisiinsa ennen kuin ne vaikuttavat ihmisten tai muiden eläinten aistimuksiin.

** Panpsykismin tai neutraalin monismin mukaan aivoelementit (-solut tms.) tai aivosähkötapahtumat sinänsä ovat jonkinvärisiä tai muuten aistimuslaatuisia - sen lisäksi että niillä on fysikaalisia vaikutuksia - eli ne ovat yhtä lailla mieltä kuin ainetta. Tarkoitan: Näiden kantojen mukaan kaikki aine koostuu aistimuslaaduista tai muista kokemuksista (ihmisten tai muiden eläinten tai atomien*** tajunnoissa/mielissä) - mutta nämä laadut ovat myös ainetta = niillä on aineellisia vaikutuksia - ne aiheuttavat vaihtuvia, tietoisia aistimuksia ihmisissä tai muissa eläimissä, enemmän tai vähemmän välittömästi (ks. ed. viite). -Lyhyenä puolustuksena tälle kannalle: emme pysty havaitsemaan ainetta sinänsä (aistimustemme aiheuttajia), joten emme tiedä että se on ei-kokemusluonteista, ei-ilmenevää.

*** Tai muiden aine-elementtien tai koko maailmankaikkeuden.

Miksi muutoksia maailmassa?

Tekstiluettelo löytyy heti tämän tekstin alapuolelta.

Vaikein metafyysinen kysymys, jota olen pohtinut, on se, miksi maailmankaikkeudessa tapahtuu muutoksia (aineessa tapahtuu liikettä, tajunnoissamme kokemusten muutoksia). Eikö olisi loogisesti täysin mahdollista (ristiriidatonta), että kaikki pysyisi samanlaisena?

Yksi ratkaisu, jota voisi ajatella, on se, että kaikki pysyy mahdollisimman samanlaisena. Voisiko olla niin, että (jos lähdetään siitä, että kaikki olemassaoleva on joukko kokemuksia - panpsykistinen* kanta) esimerkiksi näköaistimuspisteiden vierekkäisyyden kokemus edellyttää liikettä? Siis: että kaiken mahdollisimman samanlaisena pysyminen - pisteiden vierekkäisyyden säilyminen - edellyttää liikettä (muutoksia)?

* Panpsykismillä tarkoitetaan kantaa, jonka mukaan on olemassa jotakin ihmisten ja muiden eläinten tajunnansisältöjen ulkopuolista - ainetta (jotakin mikä aiheuttaa meissä aistimuksia?), mutta kyseinen ainekin koostuu (aistimustemme kaltaisista?) kokemuksista - meidän tajuntojemme ulkopuolisista siis.