Tekstiluettelo löytyy heti tämän tekstin alapuolelta.
Panpsykismillä tarkoitetaan kantaa, jonka mukaan kaikki ainekin* koostuu (alkeellisista) mielielementeistä - jokainen alkeishiukkanen on ehkä vain jonkin aistimuslaadun (punaisen, makean...) kokemus. Panpsykismiä on pidetty ratkaisuna kysymykseen, miten aineesta voi syntyä kokemuksia (aine on alunperinkin kokemuksia).
Galen Strawsoninkin** mukaan maailmankaikkeuden elementit (alkeishiukkaset, alkeiskentät tms.) ovat alkeellisia kokemuksia - jokainen aine-elementti on ehkä vain jonkin väripisteen kokemus - jotka aivoiksi kerääntyessään muodostavat kompleksisen (esim. inhimillisen) mielen, kokemuskokonaisuuden, ajatteluineen, tunteineen ja pyrkimyksineen.
Lisäksi hänen mukaansa jokainen aivoihin sisältyvä alkeishiukkanen tms. on olemassa sekä yksin-koettuna - pelkkänä väripisteenkokemuksena (alkeismielenä) - että osana kompleksista kokemuskokonaisuutta. Tällaista alkeismielten yhteen kerääntymistä on pidetty ongelmallisena. Esimerkiksi William James on kirjoittanut*** (suomennos omani):
"Ota sata [tuntemusta], ravistele niitä ja asettele ne niin lähekkäin kuin mahdollista (mitä se sitten tarkoittaneekin); jokainen pysyy silti samana tuntemuksena kuin se on aina ollutkin, omaan nahkaansa suljettuna, ikkunattomana, tietämättömänä siitä, mitä muut tuntemukset ovat ja merkitsevät. Olisi olemassa sadasensimmäinen tuntemus, jos, kun sellaisten kokemusten sarja koottaisiin, ilmaantuisi tietoisuus joka kuuluu joukolle sellaisenaan, ja tämä 101. tuntemus olisi täysin uusi tosiasia; puheenaolleet 100 tuntemusta voisivat, jonkin erikoisen fysikaalisen lain voimasta, olla signaali sen syntymiselle, kun ne kerääntyisivät yhteen; mutta näillä sadalla tuntemuksella ei olisi mitään...samuutta uuden 101. tuntemuksen kanssa, eikä koskaan olisi mahdollista päätellä yhtä toisista, tai (missään ymmärrettävässä mielessä) sanoa että se kehittyi ((evolved)) niistä."
Itse muotoilisin ongelman näin: Tietty väripiste tms. ei voi olla samaan aikaan yksin-koettuna ja kokonaisuuden osana koettuna. Enintään voi (kuten James sanoi) olla olemassa samaan aikaan joukko erillisiä väripisteitä ja kokemuskokonaisuus, joka sisältää kaikkien näiden väripisteiden kaksoiskappaleet.
Oma ratkaisuni, joka mielestäni mahdollistaa panpsykismin pelastamisen, onkin, että on vain koko maailmankaikkeuden laajuinen kokemuskokonaisuus (mieli) - ei yksittäin koettuja kokemuselementtejä.
Tähän vastataan epäilemättä: Mutta onhan ilmiselvää, että minun tajuntani ei ole osa maailmankaikkeuden laajuista kokemuskokonaisuutta - minä en koe maailmankaikkeuden laajuista kokonaisuutta.
Puolustukseni on: katson, että on erotettava alkeiskokemukset ja tietoiset (aivoissa syntyvät) kokemukset. Kaikki maailmankaikkeudessa koostuu kokemuksista, mutta kaikki aine ei ole siinä mielessä tietoista kuin ihmisen (ja muiden eläinten) kokemukset.
Minulla ei ole täsmällistä käsitystä siitä, mikä alkeiskokemuksen ja (inhimillisen) tietoisen kokemuksen ero on - mutta esitän: on mahdollista, että koen jotakin (jonkin aistimuslaadun tms.) ilman että huomaan kokevani sen.
Mistä "huomaamisessa" sitten on kysymys? Yksi johtolanka voisi olla: Minusta näyttää ilmeiseltä, että ilman ajan kulumisen kokemusta (jos kokisin vain äärilyhyitä hetkiä) en ehtisi huomata, mitä edessäni tai ympärilläni on (saati että voisin pysähtyä tarkastelemaan sitä). Ja uskoisin, että ajan kulumisen kokemus edellyttää aivotoimintaa.
-Laajemmin olen pohtinut näitä kysymyksiä blogitekstissäni "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi", maalis 2016.
* Jokin tajuntojemme ulkopuolinen (joka aiheuttaa meissä aistimuksia? Oma määritelmäni). Ainakaan "aineella" ei panpsykismissä tarkoiteta fenomenaalista ainetta, aineenaistimuksiamme.
** G. Strawson et al.: Consciousness and its Place in Nature, 2006, Imprint Academic.
*** Oma lähteeni: sama kuin edellä, s.54.
