Vaikuttaa intuitiivisesti uskottavalta, että sana "sairaus" on alunperin keksitty tarkoittamaan pahaa oloa. Ei kuitenkaan esimerkiksi neulanpiston aiheuttamaa tuskaa, vaan tuskaa, jonka syy on kiinteämmin kärsijän ruumiissa.
Sanoisin, että sanaa ei ole keksitty tarkoittamaan mielessä olevaa tuskaa - edes sellaista ahdistuskohtausta, jolla ei ole syynä läsnäolevaa ei-toivottua tilannetta. (Sanon näin, koska en itse ole taipuvainen nimittämään tällaistakaan ahdistustani sairaudeksi.)
Läsnäolevan ei-toivotun tilanteen, joka aiheuttaa ahdistusta kestonsa ajan, voisi rinnastaa neulanpistoon. Ahdistus, jonka aiheuttajaa kokija ei tiedosta, on sentään lähempänä esittämääni alkuperäistä sairauden käsitettä.
Joskus esitetään, että "sairaus" (ainakin nykyisin) tarkoittaisi "häiriötä elintoiminnoissa". Tähän vastaan: elintoimintoa sanotaan "häiriintyneeksi" sillä perusteella, että se aiheuttaa jonkin sairauden.
Sanoin, että sana "sairaus" lienee keksitty tarkoittamaan pahaa oloa, jonka syy on kiinteähkösti sairastajan ruumiissa. Ilmeistä on kuitenkin, että nykyisin sairauden käsite on tätä laajempi.
Sairaudeksi (tai häiriöksi) nimitetään esimerkiksi AD(H)D:ta, keskittymiskyvyn heikkoutta, johon sattaa liittyä "liiallinen" aktiivisuus. Omakin (nykyihmisen) mielikuvani sairaudesta on jokin ruumiin tai mielen tila, jonka ei pitäisi tai kuuluisi* vallita.
"Ei-pitäviksi-olla" nimitämme sellaisia ruumiin tai mielen tiloja, jotka ovat ei-toivottuja ja joissa useimmat ihmiset (tai muiden lajien edustajat) eivät (useimmiten) ole. "Terveellä" tarkoitetaan siis normaalia - toivottua ja tavallista**. (Esimerkkinä tästä: emme nimitä henkilöä sairaaksi sillä perusteella, että hän ei kykene nostamaan kahtasataa kiloa.)
Tästä herää kysymys, kenen kokema toivottuuus (kenen toive) ratkaisee, mikä on tervettä tai normaalia. Miksi esimerkiksi tavallisen ylittävä aktiivisuus ("ADHD:n" yhteydessä) olisi ei-toivottua = sairasta? (Siksikö, että se haittaa yksilön menestystä nykyisenkaltaisessa koulujärjestelmässä?)
Myös: usein lahjattomuuteen tietyllä alalla liittyy lahjakkuus toisella. Miten ratkaistaan, kumpi lahjakkuus on tärkeämpää, normaaliuteen olennaisemmin kuuluvaa?
On arvokysymys, mikä on sairasta/epänormaalia. Sairauden arvopohjaisuus voidaan ehkä välttää määrittämällä sairauksiksi ominaisuudet, jotka haittaavat yksilön elossapysymistä tai lisääntymistä. (Tähän voidaan tosin huomauttaa, että tietyt lahjat saattavat edesauttaa selviytymistä ympäristössä A, toiset ympäristössä B.)
Jos sairaus määritellään tällä tavalla, täytyy päätellä, että homoseksuaalisuus (ja ehkäisyn käyttö!) on sairautta. Tämä kuulostaa melko karulta - ellei pidetä mielessä, että näin ajateltaessa "sairaus" tarkoittaa vain "elossapysymistä- tai lisääntymistähaittaavuutta". En missään tapauksessa tarkoita, että kukaan ei saisi olla homoseksuaalinen tai käyttää ehkäisyä.
Kysymys sinänsä on, mitä iloa (tällaisesta tai muusta) sairauden käsitteestä on. Miksi näinkin täydellä maapallolla pitäisi*** pyrkiä lisääntymisen edistämiseen? Tai miksi ihmisille pitäisi kertoa, että he ovat vääränlaisia?
Vaikka sairauden käsite eliminoitaisiin, lääkäreille riittää kyllä töitä. Heitä tarvitaan pahan olon ja kärsimyksen vähentämiseen. (Ehkä olisikin syytä siirtyä alkuperäiseksi otaksumaani "sairauden" käsitteeseen: paha olo, jonka syy on ruumiissa (tai mielessä?) sikäli, että se ei katoa heti ympäristöolosuhteiden muuttuessa?)
* Mielikuvaani kuuluu jopa se,että elimistö pyrkii toimimaan tietyllä ("terveellä") tavalla.
** Eikö siis ole mahdollista olla tavallista terveempi - esim. tavallista energisempi tavallista paremman suojaravintoaineiden saannin ansiosta? Ehkä on, jos "terveydellä" viitataan myönteisiin ominaisuuksiin, jotka ovat mahdollisia (useimmille?) tarpeeksi hyvissä olosuhteissa. Ilmeistä on (näen) kuitenkin, että sanalla "terveys" on aikaisemmin tarkoitettu vain normaaliutta - tavallista ei-toivotun puuttumista. (Uskon, että sana "sairas" on vanhempi kuin "terve" - koska terveys (sairaudettomuus) on useimmiten vallitseva tila (useimmissa tapauksissa - en puhu tavallista-energisemmyydestä), emme helposti huomaa sitä joksikin, niin kuin sairautta. "Terve" lienee siis aiemmin tarkoittanut vain ei-sairasta, kaikkein aikaisimmin pahaolottomuutta.)
*** En käytä sanaa "sairaus" eri merkityksessä kuin äsken. Pyrin tähän: miksi kiinnittää huomio lisääntymiseen ja ei-lisääntymiseen, jos niiden arvossa ei ole eroa?
