Fysikalistisessa mielenfilosofiassa sanotaan usein sentapaisia asioita kuin "punaisenaistimus on tietynlaista aivosähkötoimintaa" (identiteettiteoria). Useimpien intuitio sanoo kai kuitenkin, että punaisen aistimus on eri asia kuin aivosähkötoiminta - ne tunnistetaan eri konkreettisista piirteistä. Punaisenaistimus ja aivosähkötoiminta A voivat toki esiintyä yhdessä tai toinen voi aiheuttaa toisen, mutta voivatko ne olla sama asia?
Jos (jos! palaan tähän vielä) toisen voi kuvitella ilman toista, ne ovat loogisesti*1 eri asioita ja niiden on loogisesti mahdollista esiintyä erikseen. (Ainakin lapsina koemme, että puunlehden vihreys ja sileydentuntu ovat osa samaa ainetta, mutta jo David Hume kielsi kirjassaan "A Treatise of Human Nature" (1740) eri aistimusten yhdessäsijainnin ja yleensä "eri laadut, sama substanssi"-ajattelun pätevyyden.)
Kysymyksessä vedotaan usein värisokean Maryn tapaukseen. Näin: voidaan kuvitella, että aivotutkija Mary tietää kaiken, minkä nykytiede tietää punaisen värin aistimuksesta - erityisesti sen, millaisen aivoaktiviteetin aikana aistimme punaista väriä. Hän ei vain ole koskaan itse aistinut punaista. Entä jos hänelle tehdään aivoleikkaus, jonka seurauksena hän pystyykin näkemään punaista?
Eikö useimpien intuitio sano, että Mary tällöin oppii punaisen aistimuksesta jotakin uutta: sen, miltä punaisen aistiminen tuntuu (näyttää)? Ja jos hän oppii jotakin uutta punaisesta, eikö tämä osoita, että punaisenaistimus on eri asia kuin aivoaktiviteetti X (jonka aikana punaista aistitaan)?
Itse näen, että ennen-värisokean Maryn tapaukseen vetoaminen on tarpeetonta. Siinä on lopulta kyse vain siitä, minkä jo totesin: aistimuksen kokemus on ilmeisellä tavalla "jotakin uutta" vain siksi, että mielikuva aivoaktiviteetista on erilainen kuin mielikuva punaisesta aistimuslaadusta. Siksi aivoaktiviteetti on myös mahdollista kuvitella ilman punaista aistimuslaatua (tai kääntäen), eli ne ovat loogisesti eri asioita.
Samaa kantaa ("aistimus ja aivoaktiviteetti ovat eri asioita") on perusteltu näinkin: 1) Leibnizin lain mukaan olio A ja olio B*2 voivat olla sama olio vain jos niiden kaikki ominaisuudet ovat molemmille ominaisia 2) aivoilla on massa ja tilavuus, aistimuksilla tai ajatuksilla ei kumpaakaan.
Itse en halua vedota tähänkään, koska emme tiedä, millainen "aine sinänsä" (toisten aivojen havaintojemme aiheuttaja, erotuksena aivojenhavainnoistamme) aiheuttaa massan*3 ja tilavuuden havaintomme. Emme tiedä, onko "aineella sinänsä" havaittua massaa ja tilavuutta muistuttavia piirteitä.
Edellä sanoin: jos toisen voi kuvitella ilman toista. Väitettäessä, että aivosähkötapahtuman A voi kuvitella ilman punaisenaistimusta (tai kääntäen), lähdetään siitä että tiedämme, millaista aivosähkötoiminta sinänsä (havaintojemme ulkopuolinen jokin, joka (osaltaan) tuottaa EEG-käyrän) on. Lähdetään siitä, että tieteen kuva aivosähkötoiminnasta vastaa todellisuutta.
En tiedä kovin hyvin, millainen tämä "tieteen kuva" on, mutta ymmärtääkseni siihen kuuluu ainakin kompleksisuus (siinä missä punaisen pisteen aistimus on yksinkertainen) sekä laaduttomuus (mukaanlukien punaisettomuus*4) ja ei-tietoisuus, ei-koettuus.
On kuitenkin ajateltavissa, että mielensisällöt (punaisenaistimukset yms.) aiheuttavat aivosähkökäyrän pisteet ja vaihtelut. Kognitiivisen psykologian dosentti Jussi Jylkkä on puolustanut tätä mahdollisuutta mm. Tieteessä tapahtuu-lehdessä 4/2020 (en ole ominut ajatustani häneltä!*5).
Moni kokee ehkä vaikeaksi uskoa, että kokemukset voisivat aiheuttaa aistimuksia tai vaikuttaa aineeseen (aistimustenaiheuttajiin). Mutta eikö millä tahansa olemassaolevalla voi olla vaikutuksia?
Arkikokemuskin viittaa siihen, että kipu (kokemus) voi aiheuttaa kärsijän liikkumisen särkytablettia kohti. Epifenomenalistit kieltävät tämän ja katsovat syyn liikkumiseen olevan täysin fysikaalinen (ja ei-kokemusluonteinen) ja särynkokemuksen olevan pelkkä aivotapahtumien sivutuote, jolla ei ole vaikutuksia. Mutta eikö ole merkillinen sattuma, että aivotapahtumien sivutuotteena syntyvä kokemus on juuri sellainen (so. tuskallinen), joka voisi aiheuttaa halun välttää ko. kokemusta, joka puolestaan voisi aiheuttaa toimintaa sen välttämiseksi?
Jos punaisenaistimus aiheuttaa havainnot, joita kutsumme havainnoiksi aivosähkötoiminnasta, voidaan ongelmitta sanoa, että punaisenaistimus on aivosähkötoimintaa. Voidaan sanoa: "todellinen" aivosähkötoiminta A = se mikä aiheuttaa havainnon aivosähkötoiminnasta A on punaisenaistimus. Vielä toisin muotoillen: punaisenaistimus on aivosähkötoiminnanhavainnon A aiheuttaja.
Tämä on loogisesti ongelmatonta, koska ei puhuta kahden erilaisen konkreettisen olion (laatukompleksin?) samuudesta. Kyse on ensiksi konkreettisesta oliosta (punaisenaistimuksesta), toiseksi sen suhteellisesta ominaisuudesta (suhteesta toiseen olioon - aivosähkötoiminnanhavainnon aiheuttavuudesta).
Väitänkin: ainakin mieli-ruumis -ongelman*6 yhteydessä jokin J1 voi olla sama kuin J2 vain*7 silloin, kun puhutaan 1a) konkreettisesta oliosta (ehkä laatukimpusta, kuten vihreä-harmaan neliön aistimuksesta*8), 1b) olion suhteellisista ominaisuuksista.
Puhuin jo tapauksesta, jossa aistimus on konkreettinen olio ja sen aivosähkötoiminnanhavainnon-aiheuttavuus sen suhteellinen ominaisuus. Tilanne voi ollla myös käänteinen. Voidaan esimerkiksi sanoa: "salama on sähköpurkaus".
Tällä tarkoitetaan: "todellinen" salama = se mikä aiheuttaa näköaistimuksemme salaman välähdyksestä on sähköpurkaus. Sähköpurkaus on salamanaistimuksemme aiheuttaja. Tällöin sähköpurkaus on konkreettinen olio (tai olioiden suhde), salamanaistimuksen aiheuttajuus sen suhteellinen ominaisuus. (Tai, jos kaivataan varmemmalle pohjalle*9: salamanaistimus on sähköpurkauksesta syntyvä. Tällöin salamanaistimus on konkreettinen olio, sähköpurkauksesta-syntyvyys sen suhteellinen ominaisuus.)
Voidaan ongelmitta sanoa: "sähköpurkaus on salamanaistimuksen aiheuttaja" tai "salamanaistimus on sähköpurkauksen aiheuttama", koska puhutaan toisaalta konkreettisesta oliosta, toisaalta suhteellisesta ominaisuudesta.
Kuten (melkein) todettu: kokemuksen on loogisesti mahdollista olla aistimusten aiheuttaja. Jos mentaalinen määritellään tiedostetuksi/koetuksi ja aineellinen aistimuksia aiheuttavaksi, mieli voi olla ainetta ja aine mieltä. Päädymme siis neutraaliin monismiin tai panpsykismiin - jos haluamme pitää kiinni siitä, että aistimus/mieli on aistimuksenaiheuttaja/ainetta (eikä vain voi olla, kuten olen tähän asti argumentoinut). Samuus toki ainakin ratkaisisi ongelman, miten laaduton/tiedoton voi muuttua laadulliseksi/koetuksi: se ei muutu. (Olen puolustanut panpsykistiseksi luokittelemaani kantaa muilla perusteilla blogitekstissäni "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi", maaliskuu 2016.)
Emergenssi
Usein on puhuttu myös emergenssin mahdollisuudesta, siitä että tietty oliokompleksi muodostaisi jotakin laadullisesti uutta (esim. laaduton aine muodostaisi jonkin laadun - vihreän, kiinteän tms.). Tällä tarkoitetaan ainakin toisinaan sitä, että tietty hiukkasmuodostelma tms. toisaalta on vihreänaistimus, toisaalta ei ole (se on sinänsä (?) jotakin erilaista). Onko tämä loogisesti mahdollista? Eikö se ole myös hylättävää substanssiajattelua?
Ongelmattomampikin emergenssin määritelmä on olemassa: aina kun A (aivotoiminta), niin T (tietoisuus). Mutta eikö tämä olisi pelkkää aiheuttamista - sitä, että A:sta putkahtaa erillinen olio (tai ominaisuus) T? (Vai kumoaako aineen/energian säilymisen laki uusien olioiden putkahdukset?)
-Perusteellisesti vastustan emergenssiajattelua jo-mainituissa ainetta käsittelevissä teksteissäni, luvut "Emergenssi" ja "Laatujen emergenssi laaduista" (sic! pohdin tätä, jotta emergenssi olisi kuviteltavissa).Luvut löytyvät ainakin tekstistä "Aineen olemus (ehdotus todellisuudeksi)", 13. touko 2014, ehkä myös tekstistä "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi", maalis 2016.
-Suosittelen lukemaan Jussi Jylkän tekstit "Miten psykologia on mahdollista ja voiko tietoisuutta havaita?", Tieteessä tapahtuu 2/2020 sekä "Mielen ja aineen välisestä kuilusta seuraa sittenkin jotakin tärkeää", TT 4/2020. Upeaa.
Viitteet
*1 Jotkut fysikalistit toki korostavatkin, että hermostoprosessin ja aistimuksen "samuus" ei ole loogista samuutta (sanalla "hermostoprosessi" ja sanalla "aistimus" ei viitata samoihin tapahtumien ominaisuuksiin, jolloin samuus olisi loogisesti välttämätöntä), vaan havaittua (aina-yhdessä-esiintymistä? Itse näen, että yhdessäesiintyminen ei ole minkäänlaista samuutta).
*2 "Oliolla A ja oliolla B" tarkoitan oliota jota kuvataan kuvauksella KA (esim. "Säynätsalon ainoa hevonen") ja oliota jota kuvataan kuvauksella KB (esim. "Säynätsalon isoin nisäkäs").
*3 Esim. painovoiman tai inertian.
*4 Sähkötapahtumien myönnetään toki voivan olla punaisia = punaisenaistimuksen aiheuttajia, mutta fyysikot eivät yleensä käsittäne niiden olevan itsessään ("intrinsisesti") punaisia.
*5 Olen puhunut asiasta panpsykismiä puolustavissa blogiteksteissäni "(Lyhyt) ehdotus todellisuudeksi", maalis 2016 ja 13. touko 2014. Jylkän tekstit innostivat kyllä minut kirjoittamaan asiasta nyt.
*6 Kysymyksen, miten ruumiin (lähinnä hermoston) fysikaalisista ominaisuuksista voi syntyä jotakin laadullisesti uutta - kokemuslaatuja (kuten aistimuslaatuja tai tunnelaatuja) tai tietoisuus - vai onko se uutta.
*7 Toki kaksi eri tavoin kuvattua oliota voivat olla sama olio silloinkin, kun molemmat kuvataan suhteellisten ominaisuuksien kautta (ei kuvattaessa molemmat eri konkreettisilla tai laatuominaisuuksilla!), mutta mieli-ruumis -ongelman yhteydessä on tapana puhua konkreettisina kuvatuista olioista, kuten oranssin läiskän tai kivun kokemuksista.
*8 Perustelen tätä olion määritelmää tekstissäni "Lyhyt ehdotus todellisuudeksi", maalis 2016.
*9 Emmehän tiedä, millainen konkreettinen olio (tai olioiden suhde) on "todellinen" sähköpurkaus = sähköpurkauksen havainnon aiheuttaja.
